« kesäkuu 2006 | Main | tammikuu 2007 »
lokakuu 31, 2006
Saksa 4.-8.5.2006
Brämhultsin ananasmehupurkki aukesi rajanylityksen kunniaksi; tästä lähtien junan ikkunasta avautui saksalaisia maisemia. Paluu euro-alueelle siis.
Ensimmäinen kohde Saksassa oli Hampuri, jossa asustaa isoveljeni Pera. Saavuimme jo monelta aikaisemmalta matkalta tutuksi tulleelle Hampurin Hauptbahnhofille torstaina iltapäivällä 4. toukokuuta. Pera olikin laiturilla vastassa ja saimme vahvistuksen sille, että sääennusteet olivat pitäneet paikkansa: juuri tuona päivänä kesä oli saapunut Hampuriin! Lyhyeksi jäi meidän keväämme, kun kotoa lähtiessä oli vielä muutama päivä sitten ollut jonkun verran luntakin maassa ja nyt lämpömittari pomppasi 23:een.
En ollut ennen käynyt Peran nykyisessä residenssissä Ebertalleella ja koko aluekin oli uusi ja outo. Hampuri on isompi kaupunki kuin äkkiseltään arvaisikaan ja hankkiutuminen keskustasta tuonne Blankenesen nurkille kesti aika lailla, varsinkin kun metrot jostain syystä jumittivat ja myöhästelivät. Eipä ne kulkupelit aina Saksassakaan kulje niin minuutilleen... Peran kämppä osoittautui mukavaksi pikku huoneistoksi pienkerrostalossa rauhallisella alueella. Ensimmäinen ilta kuluikin rattoisasti kämpillä jutustellessa ja mutustellessa.
Vaikka olen käynyt Hampurissa monia kertoja, niin oikeastaan koskaan en ole kunnolla tullut tutustuneeksi keskustaan ja sen nähtävyyksiin. Vähiin ne jäivät tälläkin kertaa. Perjantai-päivä kului lähinnä kesästä nautiskellessa, kahvia ja jäätelöä kului. :) Illan aktiviteettina Pera vei meidät juoksulenkille Volksparkiin, joka oli ihan kämpän vieressä. Olipa mainiot, puistoisat lenkkeilyolosuhteet! Niin hyvät, että viihdyimme lenkillä yli puolitoista tuntia. Samaan aikaan VR:n makasiinit paloivat Helsingissä.
Lauantaina heitettin Peralle toistaiseksi hyvästit ja suunnattiin kohti Berliiniä. Lepe oli vain reilu kuukausi aiemmin käynyt siellä työmatkalla ja ihastunut kaupunkiin kovin. Omasta Berliinin käynnistäni oi jo vuosia ja silloin olin tutustunut lähinnä vain länsipuoleen.
Isäntinämme Saksan pääkaupungissa toimivat espanjalainen Carmén ja hollantilainen Peter, joilla oli hulppean komea asunto Prentzlauerbergin trendikaupunginosassa, entisen Itä-Berliinin puolella. Huoneiston korkeus liippasi neljää metriä ja niukasti kalustettu asunto vaikutti vielä avarammalta mitä se oli. Esim. olohuoneen kalustuksena ei ollut juuri muuta kuin Peterin harrastus: itse rakennettu radio (tai mikä lie hökötys). Sekin kyllä vei ihan kiitettävästi tilaa. :)
En ehtinyt Berliiniin saavuttua juuri muuta todeta kuin että Carmén puhuu juuri niin paljon kuin espanjalaiset tyypillisesti, kun meidät jo roudattiin puutarhabileisiin, jotka osoittautuivat jonkun Carménin tuttavan synttäreiksi. Kerrostalon etupihalle kokoontui muutaman kymmenen hengen elitistisehkö seurue aterioimaan ja aikaista kesää ihmettelemään. Ihan kiva iltahan se oli, saimme myös hyväntahtoisia varoituksia että ei kannata mennä Albaniaan, se on aivan kamala paikka. Naureskelimme että vai niin, pitääpä käydä itse toteamassa siis. Koossa oli aikamoinen kansallisuuksien sekamelska, jengiä oli ainakin Suomesta, Saksasta, Hollannista, Espanjasta, Bulgariasta, Belgiasta ja mistä kaikkialta, en enää muistakaan.
Sunnuntaipäivän kävelyllä kävi selväksi kaksi asiaa Berliinistä: maassa on lasinsiruja enemmän kuin missään muualla olen nähnyt ja hintataso on paljon alhaisempi kuin muualla Saksassa. Toisaalta työttömyyskin on sitten erittäin yleistä. Moni on Berliinistä työn perässä pois muuttanut, mutta varmaankin vielä useampi on kaupunkiin niin kiintynyt, että ei suostu lähtemään pois vaikka töitä ei löydykään. Sen kyllä ymmärtää, boheemissa Berliinissä on paljon rattoisampi tunnelma kuin useimmissa saksalaisissa suurkaupungeissa. On vaikea ajatella, että tämä on pääkaupunki, kun talouselämän keskukset ovat aivan muualla ja Berliini tuntuu pikemminkin kulttuuripääkaupungilta.
Vänkäsimme Peterin ja Carménin kanssa brunssipaikasta, saimme tahtomme läpi ja pääsimme Lähi-Idän herkkuja tarjoavaan Al Hamraan. Valitettavasti isäntäparimme oli tainnut haaveilla jostain ihan muusta, mutta kyllä Carménille täältäkin löytyi periespanjalaista melonia ja kuivattua kinkkua. Selvästikin sunnuntaibrunssi on kaupungin suosituimpia harrastuksia.
Berliinissä kävin pari kertaa lenkillä. Ensi kerralla hakeuduin Unter den Lindenille, joka on valtaisan leveä katu idässä. Olen nähnyt mahtipontisia kommunistiaikoina suunniteltuja katuja muuallakin, mutta tämä on kyllä sieltä grandiööseimmästä päästä. Sunnuntain liikenne oli hiljaista ja jalkakäytävilläkin tilaa yllin kyllin, joten se oli mainio valinta lenkkeilypaikaksi. Myöhemmin kun kävin läheisissä puistoissa juoksentelemassa, niin ne olivat niin täynnä ihmisiä, ettei sekaan oikein meinannut mahtua.
Viimeinen ilta Berliinissä sujui leffateatterissa 101 Reykjavíkia katsellen. Näin elokuvan jo kolmannen kerran, joten juonessa pysyi hyvin mukana vaikka puhe olikin islannin- ja tekstitys saksankielistä. :)
Berliinissä oli sen verran leppoisaa, että oli vähän harmi lähteä pois. Mutta olimme luvanneet olla parin päivän päästä Roomassa, joten eteenpäin oli lähdettävä. Saksan halki vei hurjan kallis ja nopea juna Frankfurtiin, jossa oli pysähdyttävä muutamaksi tunniksi. Berliinin jälkeen Frankfurt tuntui todella kalsealta paikalta, etenkin Lepeltä oli oksennus tulla tässä liike-elämän keskuksessa. Että voikin saman maan suurkaupungit olla näin erilaisia!
Pimeän laskeuduttua Frankfurtin ylle hakeuduimme taas rautatieasemalle ja yöjunaan kohti Milanoa.
Kaikki Saksan valokuvat (30 kpl)
Ensi kerralla: Italia ja Vatikaani!
Posted by keem at 2:07 PM | Comments (0)
lokakuu 27, 2006
Tanska 3.-4.5.2006
Aamupäiväinen laivamatkailu Göteborgista Fredrikshavniin oli mukavan rentoa oleilua. Kyllä vaan laiva on lokoisin tapa matkustaa!
Tanskassa ei ollut tullutkaan käytyä viiteen kuukauteen ja Jyllannissa ei koskaan aikaisemmin. Jyllanti on siis se osa Tanskaa, joka työntyy suoraan Saksasta kohti pohjoista. Laiva saapui Fredrikshavniin, joka osoittautui leppoisaksi pikku kaupungiksi. Tallustelimme rautatieasemalle ja ostimme piletit Århusiin, minkä jälkeen yllättikin nälkä ja aikaa ruuanhakuun jäi harmillisen vähän. Pitkältä kävelykadulta löytyi Venezia-niminen pitseria, josta napattiin kasvispitsa mukaan ja kiiruhdettiin asemalle syömään se. Eipä tullut sentään aivan turhaan muovihaarukka ja -veitsi mukaan!
Århus osoittautui erittäin mukavaksi kaupungiksi. Se on niitä paikkoja, joista poistuessa tajuaa, että olisi pitänyt jäädä pitemmäksi aikaa. Meidän Århus-kokemuksemme jäi noin 24 tunnin mittaiseksi. Kaupungista ei ollut etukäteen saanut varattua yösijaa mistään budjettipaikasta, joten asustimme aivan ydinkeskustassa, erikoisessa design-hotellissa nimeltä Cab Inn. Kahden hengen huone kustansi huikeat 86 euroa, mistä paikka kyllä sai jännittävällä suunnittelullaan ja hyvällä lokaatiollaan aika paljon anteeksi. Huone sinänsä oli kyllä tosi pieni, mutta vastapainoksi esim. vessassa oli kaikenlaista kokeellista muotoilua, jota ei meinannut osata käyttää ollenkaan. :)
Århus oli keväinen. Siellä ehdin käydä reissun ekalla juoksulenkillä, mikä olikin kevätsäässä varsin innostavaa. Keskustasta ei tarvinnut juosta kauaakaan, kun vastaan tuli jo ensin rantakatu ja sitten suuri puistoalue. Tuli mieleen, että kelpaisi täällä pitää pitempääkin treenileiriä.
Århusin iltaelämä näytti keskittyvän hotellimme takana sijanneen kanaalin varrelle. Kanaalin ranta oli oli pullollaan ravintoloita vieri vieressä, tuli ihan Hollanti mieleen. Kevätilta oli vielä kovin kolea, mutta arki-iltanakin terassit olivat satojen århusilaisten kansoittamia. Ruokapaikan valinta oli tässä tarjonnan runsaudessa osoittautua ylivoimaiseksi tehtäväksi, mutta lopulta löytyi molempia osapuolia tyydyttänyt ratkaisu.
Seuraavana aamupäivänä ehdimme vielä katsella ympärille keskustan kaduilla hieman lisää. Muutamat korttelit oli laitettu oikein viihtyisän vanhanaikaiseen kuntoon ja putiikkeja oli joka lähtöön. Skeittikaupasta löytyi neljällä eurolla mulle vyö, jota saattoi kivutta käyttää silloinkin kun rinkka on selässä. Poikkesimme myös naismuseon pienehköä, mutta viihdyttävää näyttelyä katsomassa sekä 700-vuotisen tuomiokirkon mahtavuutta ihmettelemässä.
Matkalla takaisin rautatieasemalle tarttui jostain kioskista yksi matkan halvimmista aterioista: kiinalaista take away -ruokaa kolmella eurolla kahden hengen annos!
Semmoinen oli keväinen Århus, yllättävän miellyttävä tuttavuus. Mutta Saksassa odotti jo kesä! Siitä lisää ensi kerralla.
Kaikki Tanskan valokuvat (9 kpl)
Ensi kerralla: Saksa!
Posted by keem at 2:06 PM | Comments (0)
lokakuu 23, 2006
Ruotsi 1.-3.5., 2.-3.6.2006
Luvattu mikä luvattu, viime kevään reissu piti ruotimani läpi maa kerrallaan. Vaikka aikaa on mennyt jo lähtöpäivästä liki puoli vuotta, niin parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Ruodinta alkakoon! Näin syksyn pimeinä aikoina onkin ihan mukava muistella alkukesän tapahtumia.
Ensimmäisessä osassa ruodin Ruotsia, joka ei ainakaan ollut reissun halvin maa; junalippu Tukholmasta Göteborgiin maksoi opiskelija-alennettunakin toista sataa euroa. Tosin olisi kai pitänyt arvata, että vappupäivänä halvemmat junat on myyty loppuun ja tilata piletti etukäteen. Mutta tulipa kokeiltua Ruotsin rautateiden X2000-epäjumalaa, josta jo 1995 Interraililla haaveilimme (silloin ei ollut varaa moista kokeilla). Eipä se mitenkään erikoinen juna muuten ollut, mutta siirtyi kyllä rivakasti maan halki.
Vappuinen Göteborg ei vielä tarjonnut meille kesäisiä olosuhteita. Tihkusateessa kiertelimme tutustumassa valpurin aaton juhlinnoista palautuvaan, hiljaiseen kaupunkiin, johon Lepe oli viisi vuotta aikaisemmin kovasti ihastunut. Itsekin viihdyin Göteborgissa alusta asti, joskaan mitään hiuksianostattavia viboja se ei missään vaiheessa herättänyt.
Mitä Göteborgista sitten jäi päällimmäisenä mieleen? Ainakin lounaspastamme rucola oli kitkerää. Toinen lounaspaikka olikin sitten koko reissun parhaita. Aivan vahingossa osuimme Lepelle ennestään tuttuun kasvisravintolaan, Andrumiin (Östra Hamngatan 19A). Stor soppmeny kustansi normaalin lounashinnan n. 8 euroa ja oli todella monipuolinen sekä maukas! Koko loppumatkan Lepe haaveilikin Andrumista ja vastaavanlaisen paikan perustamisesta Tampereelle. :) Vaan kyllä kelpaisi tämmöinen ruoka kotopuolessakin tosiaan! Kaiken lisäksi mestassa oli oikein viihtyisä tunnelma. Sinne vaan kaikki Göteborginmatkaajat lounaalle.
Iltaruokailuun emme löytäneet Göteborgissa mitään kauhean kiinnostavia budjettivaihtoehtoja. Elämyshän toki oli aterioida nakkikioskin muusia ja lihapulliakin, siihen voi suositella paikkaa nimeltä Lasse på Heden!
En ole huvipuistojen ystävä, mutta jouduin taipumaan käyntiin Lisebergin huvipuistossa. Täytyy myöntää, ettei se ole ihan tavallisen tylsä huvipuisto, vaan paikassa on aika paljon Kööpenhaminan Tivolin kaltaista vanhanaikaista charmia. Ja itse asiassa käyntihän osoittautui loppumatkan kannalta suorastaan krusiaaliseksi. Eräällä kojulla heiteltiin tynnyreihin sellaisia puisia silakankuvatuksia ja onnistuin osumaan riittävän monesti saadakseni palkinnoksi hienon pehmokalan! Lepe risti tuotteen Aarne Arvontakalaksi, josta tulikin matkamme mainio maskotti.
Lisebergin likellä oli jonkunlainen tiedepuisto, paikallinen Heureka. Kiersimme näyttelyn kohtalaisen nopeasti läpi, parhaiten mieleen jäi suuri tila, jota pidettiin tropiikinomaisen kuumankosteana ja jossa eksoottisia lintuja ja perhosia lenteli sademetsän kasvillisuuden keskellä. Kaikenlaista sitä Pohjolaan pykätäänkin, ja toiset vielä nauraa arabien hiihtoputkille. Tulipa ainakin lämmin! Tiedepuiston vessasta löytyi hupsu kyltti.
Sattui myös niin, että Göteborgissa ollessamme oli Ruotsissa juuri veroilmoitusten palautusaika. Muuten moinen merkkipäivä olisi saattanut jäädä huomaamatta, mutta huomasimme kadulla huomioväreihin pukeutuneita henkilöitä, jotka näyttivät jakavan jotakin ohikulkeville autoilijoille. Kun Lepe kävi selvittämässä asiaa lähempää, niin kävikin ilmi, että jakaminen tapahtui toisinpäin. Autoilijat palauttivat veroilmoituksensa kerääjille ojentamalla sen auton ikkunasta, nerokasta!
Sitten oli tietysti maanmainio majoittajamme, Birgitta. Tai oikeastaan meillä oli hospitalityclubin kautta kontakti Birgitan mieheen, Larsiin, mutta emme koskaan tavanneet Larsia, joka sattui olemaan työmatkalla. Pariskunnalla oli erittäin viihtyisä puutalo kasvitieteellisen puutarhan vieressä ja kun suurin osa lapsista oli jo muuttanut pois, niin saimme yhden lastenhuoneen yläkerrasta käyttöömme. Mukavaa ja ylellistä, täällä nukuimme ensimmäisenä aamuna tosi pitkään ja karistimme univelat pois. Birgitta oli kuvaamataidon opettaja ja innokas matkailija sekä ilmeisen tottunut majoittamaan ventovieraita kun suhtautuminen oli mukavan mutkatonta. Hupsua oli, että keittiössä huomasimme täsmälleen samanlaisen mehukannun kuin itsellämme on. Yksi talon kissoistakin muistutti erehdyttävän paljon omaamme.
Siirtyminen pois Ruotsista tapahtui sataman kautta, aamulaivalla kohti Tanskan Fredrikshavnia. Päivämäärä oli 3.5.2006. Paluu Ruotsiin taas tapahtui päivää vaille kuukauden sekä yli tuhat valokuvaa myöhemmin, yölaivalla Puolan Gdanskista Nynäshamniin. Kuukauden aikana olimme käyneet kymmenessä maassa ja kesäkin oli ehtinyt sillä välin saapua Ruotsiin. Nynäshamnissa oli kesäkuun alussa suorastaan helteistä, vaikka laivaan hypätessämme Puolassa oli ollut tosi koleaa. Tähän pikkuiseen kylään jäimme vain kahvittelun ajaksi. 2,20 euroa oli suorastaan hämmentävän halpa hinta siirtyä sieltä junitse Tukholmaan, tunnin matkan päähän.
Tukholma sovitettiin reitille siten, että saatoin käydä juoksemassa Tukholman maratonin läpi ennen kotiinpaluuta. Erityisen kiinnostavaksi tämän tapahtuman teki se, että Pera-veljeni oli tulossa sinne myös juoksemaan. Parin päivän Tukholman visiitti menikin sitten koko lailla maratonin ehdoilla, paljon muuta ei ehditty tehdä.
Persoonaton hostellimme sijaitsi kaukana kaikesta, Pera sen sijaan oli kateudeksemme saanut paikan Af Chapmanista, retkeilymajaksi kunnostetusta vanhasta purjelaivasta. En ollut ennen ollut mukana näin suurella maratonilla, ilmoittautuneita oli reilut 17000. Lähtöpaikalla vanhan olympiastadionin kupeessa olikin melkoinen vilinä, mutta hyvin järjestäjät olivat osanneet homman hoitaa. Kahvikupposta vaan ei mistään löytynyt nautittavaksi.
Itse maraton oli mukava kokemus. Otin sen löysin nilkoin eli juoksin läpi tavallisella lenkkivauhdillani. Lämpöä piisasi sen verran, että kovempaa ei olisi tehnyt mielikään pistellä. Sitä paitsi alla oli kuukauden rankka reissuputki ja treenit olivat jääneet vähemmälle. Reitti oli kuin sekoitus Helsinki City Marathonia ja Paavo Nurmi Marathonia sekä vähän omaa. Ruuhkat ensimmäisillä juoma-asemilla olivat valtavia ja vaikka jono matkan edetessä loppua kohti venyikin, niin yksin ei tarvinnut juosta missään vaiheessa. Aika koville tällainen hidasvauhtinenkin maraton loppukilometreillä otti, mutta hyvä olo siitä tuli. Kyllä illalla ruoka maistui!
Sen verran olin maratonin jälkeen juhlatuulella, että suostuin Lepen seuraksi ja matkan viimeisen illan kunniaksi lähtemään hiphop-festivaaleille. Kyseessä oli joku isompikin festari jonkin metrolinjan päättärin vaiheilla, maahanmuuttaja-alueella. Matka keskustasta kesti hurjan kauan ja saavuimme perille vasta yhdentoista aikaan illalla, jolloin saatoimme vain todeta, että bileet alkoivat olla ohi. Yhdessä teltassa oli vielä muutama hassu tanssija ja jokunen ruokakoju oli pihalla pystyssä, mutta siinä kaikki. No, tulipa käytyä. Varhain seuraavana aamuna olimmekin jo Suomen laivassa buffet-pöydän antimista nauttimassa. Sattui niinkin mukavasti, että tuttumme Susse ja Ari osuivat samaan laivaan. Tämän tiesimme jo ennakkoon, mutta yllätys oli, että samassa laivassa matkusti myös kolmas kaverimme, Topi!
Kaikki Ruotsin valokuvat (41 kpl)
Ensi kerralla: Tanska!
Posted by keem at 3:57 PM | Comments (0)