« Tanska 3.-4.5.2006 |
Main
| Italia 9.-13.5.2006 »
lokakuu 31, 2006
Saksa 4.-8.5.2006
Brämhultsin ananasmehupurkki aukesi rajanylityksen kunniaksi; tästä lähtien junan ikkunasta avautui saksalaisia maisemia. Paluu euro-alueelle siis.
Ensimmäinen kohde Saksassa oli Hampuri, jossa asustaa isoveljeni Pera. Saavuimme jo monelta aikaisemmalta matkalta tutuksi tulleelle Hampurin Hauptbahnhofille torstaina iltapäivällä 4. toukokuuta. Pera olikin laiturilla vastassa ja saimme vahvistuksen sille, että sääennusteet olivat pitäneet paikkansa: juuri tuona päivänä kesä oli saapunut Hampuriin! Lyhyeksi jäi meidän keväämme, kun kotoa lähtiessä oli vielä muutama päivä sitten ollut jonkun verran luntakin maassa ja nyt lämpömittari pomppasi 23:een.
En ollut ennen käynyt Peran nykyisessä residenssissä Ebertalleella ja koko aluekin oli uusi ja outo. Hampuri on isompi kaupunki kuin äkkiseltään arvaisikaan ja hankkiutuminen keskustasta tuonne Blankenesen nurkille kesti aika lailla, varsinkin kun metrot jostain syystä jumittivat ja myöhästelivät. Eipä ne kulkupelit aina Saksassakaan kulje niin minuutilleen... Peran kämppä osoittautui mukavaksi pikku huoneistoksi pienkerrostalossa rauhallisella alueella. Ensimmäinen ilta kuluikin rattoisasti kämpillä jutustellessa ja mutustellessa.
Vaikka olen käynyt Hampurissa monia kertoja, niin oikeastaan koskaan en ole kunnolla tullut tutustuneeksi keskustaan ja sen nähtävyyksiin. Vähiin ne jäivät tälläkin kertaa. Perjantai-päivä kului lähinnä kesästä nautiskellessa, kahvia ja jäätelöä kului. :) Illan aktiviteettina Pera vei meidät juoksulenkille Volksparkiin, joka oli ihan kämpän vieressä. Olipa mainiot, puistoisat lenkkeilyolosuhteet! Niin hyvät, että viihdyimme lenkillä yli puolitoista tuntia. Samaan aikaan VR:n makasiinit paloivat Helsingissä.
Lauantaina heitettin Peralle toistaiseksi hyvästit ja suunnattiin kohti Berliiniä. Lepe oli vain reilu kuukausi aiemmin käynyt siellä työmatkalla ja ihastunut kaupunkiin kovin. Omasta Berliinin käynnistäni oi jo vuosia ja silloin olin tutustunut lähinnä vain länsipuoleen.
Isäntinämme Saksan pääkaupungissa toimivat espanjalainen Carmén ja hollantilainen Peter, joilla oli hulppean komea asunto Prentzlauerbergin trendikaupunginosassa, entisen Itä-Berliinin puolella. Huoneiston korkeus liippasi neljää metriä ja niukasti kalustettu asunto vaikutti vielä avarammalta mitä se oli. Esim. olohuoneen kalustuksena ei ollut juuri muuta kuin Peterin harrastus: itse rakennettu radio (tai mikä lie hökötys). Sekin kyllä vei ihan kiitettävästi tilaa. :)
En ehtinyt Berliiniin saavuttua juuri muuta todeta kuin että Carmén puhuu juuri niin paljon kuin espanjalaiset tyypillisesti, kun meidät jo roudattiin puutarhabileisiin, jotka osoittautuivat jonkun Carménin tuttavan synttäreiksi. Kerrostalon etupihalle kokoontui muutaman kymmenen hengen elitistisehkö seurue aterioimaan ja aikaista kesää ihmettelemään. Ihan kiva iltahan se oli, saimme myös hyväntahtoisia varoituksia että ei kannata mennä Albaniaan, se on aivan kamala paikka. Naureskelimme että vai niin, pitääpä käydä itse toteamassa siis. Koossa oli aikamoinen kansallisuuksien sekamelska, jengiä oli ainakin Suomesta, Saksasta, Hollannista, Espanjasta, Bulgariasta, Belgiasta ja mistä kaikkialta, en enää muistakaan.
Sunnuntaipäivän kävelyllä kävi selväksi kaksi asiaa Berliinistä: maassa on lasinsiruja enemmän kuin missään muualla olen nähnyt ja hintataso on paljon alhaisempi kuin muualla Saksassa. Toisaalta työttömyyskin on sitten erittäin yleistä. Moni on Berliinistä työn perässä pois muuttanut, mutta varmaankin vielä useampi on kaupunkiin niin kiintynyt, että ei suostu lähtemään pois vaikka töitä ei löydykään. Sen kyllä ymmärtää, boheemissa Berliinissä on paljon rattoisampi tunnelma kuin useimmissa saksalaisissa suurkaupungeissa. On vaikea ajatella, että tämä on pääkaupunki, kun talouselämän keskukset ovat aivan muualla ja Berliini tuntuu pikemminkin kulttuuripääkaupungilta.
Vänkäsimme Peterin ja Carménin kanssa brunssipaikasta, saimme tahtomme läpi ja pääsimme Lähi-Idän herkkuja tarjoavaan Al Hamraan. Valitettavasti isäntäparimme oli tainnut haaveilla jostain ihan muusta, mutta kyllä Carménille täältäkin löytyi periespanjalaista melonia ja kuivattua kinkkua. Selvästikin sunnuntaibrunssi on kaupungin suosituimpia harrastuksia.
Berliinissä kävin pari kertaa lenkillä. Ensi kerralla hakeuduin Unter den Lindenille, joka on valtaisan leveä katu idässä. Olen nähnyt mahtipontisia kommunistiaikoina suunniteltuja katuja muuallakin, mutta tämä on kyllä sieltä grandiööseimmästä päästä. Sunnuntain liikenne oli hiljaista ja jalkakäytävilläkin tilaa yllin kyllin, joten se oli mainio valinta lenkkeilypaikaksi. Myöhemmin kun kävin läheisissä puistoissa juoksentelemassa, niin ne olivat niin täynnä ihmisiä, ettei sekaan oikein meinannut mahtua.
Viimeinen ilta Berliinissä sujui leffateatterissa 101 Reykjavíkia katsellen. Näin elokuvan jo kolmannen kerran, joten juonessa pysyi hyvin mukana vaikka puhe olikin islannin- ja tekstitys saksankielistä. :)
Berliinissä oli sen verran leppoisaa, että oli vähän harmi lähteä pois. Mutta olimme luvanneet olla parin päivän päästä Roomassa, joten eteenpäin oli lähdettävä. Saksan halki vei hurjan kallis ja nopea juna Frankfurtiin, jossa oli pysähdyttävä muutamaksi tunniksi. Berliinin jälkeen Frankfurt tuntui todella kalsealta paikalta, etenkin Lepeltä oli oksennus tulla tässä liike-elämän keskuksessa. Että voikin saman maan suurkaupungit olla näin erilaisia!
Pimeän laskeuduttua Frankfurtin ylle hakeuduimme taas rautatieasemalle ja yöjunaan kohti Milanoa.
Kaikki Saksan valokuvat (30 kpl)
Ensi kerralla: Italia ja Vatikaani!
Posted by keem at 31.10.2006 14:07
Comments
Post a comment