Osa 1, Lähtö Lontoon kautta ja ensi viikot Argentiinassa

It's not the end, not the kingdom come / It is the journey that matters the distant wanderer - Nightwish

09. tammikuuta 2000, Tampere

Off-line

Lähtösekoilua Nyt on lopulta alkamassa suuri maailmanympärimatkaprojektini. Kymmenen minuutin päästä sammutan koneen ja siirryn off-line -tilaan, joten sähköpostilla minua ei enää Suomesta tavoita.

Lento Lontooseen lähtee 18 tunnin kuluttua, joten aika käy jo vähiin. Koko viimeisen viikon olen järjestellyt kaikkia mahdollisia asioita sellaiseen kuntoon että lähtöä ei tarvitsisi viivästyttää ja homma näyttää onnistuneen! Lontoossa olen torstai-iltaan asti, jolloin lähtee 14 tunnin yölento kohti Buenos Airesia - siellä pitäisi olla perillä perjantaina 14.1. klo 13 aikoihin Suomen aikaa. Sääennusteet lupaavat Argentiinan pääkaupunkiin 20 asteen yö- ja 30 asteen päivälukemia, mikä viime viikkojen suomalaisten loskakelien jälkeen kieltämättä kuulostaa hyvältä.

Matkareitistä tämän ensimmäisen viikon jälkeen en ole siis päättänyt vielä mitään, mutta laitan kuulumisia tulemaan kunhan verkon ääreen pääsen.

Tiedossa on paljon tarinoita ympäri maailman, sen mukaan mitä kirjoittaa ehdin ja jaksan. Toivottavasti viihdyt niiden parissa!


15. tammikuuta 2000, Buenos Aires, Argentiina (päivä nro 6)

Buenas tardes de Buenos Aires

Buenos Airesin Kongressitalo Viiden päivän matkailun jälkeen onkin jo korkea aika raportoida ensimmäisiä kuulumisia. Viikko on kulunut hurjan nopeasti ja näin perjantai-illaksi olen ehtinyt buenosairesilaiseen netti-cafeeseen. Paikallisina erikoisuuksina näppäimistöltä löytyy mm. seuraavat merkit: ¡ ¿ ç º ª ñ ¬

Argentiina on toistaiseksi (11 tuntia) ollut todella positiivinen kokemus. Pääkaupungissa on todella lämmintä, ensi fiilikset olivat jopa tukalia, mutta vaatteiden vähentäminen, suihkuttelu ja sandaalien hankkiminen helpottivat oloa jo kummasti. Onneksi sisätilat ovat lähes poikkeuksetta ilmastoituja, joten pahinta hellettä pääsee aina pakoon.

Argentiinan tunnelmaan nosti jo lontoolaisessa hostellissa huoneen seinällä ollut iso Che Guevaran juliste: "¡Patria o muerte!". Chehän oli argentiinalainen vaikka tunnetuksi tulikin lahinnä Kuuban vallankumoustaistelijana. No, itse asiassa koko sana "che"hän tarkoittaa "argentiinalainen", mutta se on jo toinen juttu. Itse asiassa hostelli, johon majoituin täällä on nimeltään Che Lagarto. Vaikka Buenos Airesta mainostetaan kalliiksi kaupungiksi, niin silti tämä puolta Lontoon hostellia edukkaampi paikka on vähintään kymmenen kertaa viihtyisämpi kuin Lontoossa käyttämäni loukko Earl's Court Roadilla. Lontoon jälkeen kai koko lailla mikä hyvänsä kaupunki tuntuu edulliselta.

Muutenkin viihdyn täällä paremmin kuin Lontoossa. Englannissa ihmiset tuntuivat olevan kovin myrtsinä ja jotkut suorastaan pelottavan näköisiä, kun taas täällä tuntuu että kaikki hymyilevät ja ovat iloisella päällä. Kummasti tarttuu hyvä fiilis itseenkin. Hauska kokemus oli myös ensikosketus argentiinalaiseen ravintolaan. Kankealla espanjallani sain tilattua pelkän ison naudanselkäpihvin ja 650 cm3 olutta. Kaiken kaikkiaan on kyllä ollut positiivista huomata, että vähäisestäkin espanjan kielen taidosta on paljon hyötyä!

River Platen stadion, Buenos Aires Buenos Airesista jää ensi näkemältä myös aika mahtipontinen kuva. En muista muualla nähneeni jättiläismäisiä valtion lippuja ympäri kaupunkia vaikka on tavallinen arkipäivä, mutta en olekaan vielä käynyt Pohjois-Amerikassa. Myös hurjan leveät puistokadut ovat täällä aika tyypillisiä, huippuna Avenida 9 de Julio, joka on kuuleman mukaan maailman levein katu. Kahdelle keskikaistalle sopii kumpaankin suuntaan 8 autoa rinnakkain ja reunoilla oleville sivukaistoille muistaakseni vielä 4 lisää kumpaankin suuntaan. Jopa Irkutskin kaupungintalon edessä oleva järjettömän leveältä tuntunut katu tuntuu tuon rinnalla pieneltä. Lontoossa vastaavan leimaa-antavan kuvan sain siitä, että en ole muualla nähnyt yhtä paljon lenkkeilijöitä keskellä vilkasta kaupunkia - seka paivä- että ilta-aikaan.

Argentiinaan saapumisessanikin oli pieni ongelma. Toisin kuin olin monesta suunnasta informoitu, niin ilmeisesti myös Argentiina vaatii maahan saapuvilta olemassaolevan lipun paluu- tai jatkolennolle. Niinpä British Airways pakotti minut Lontoossa ostamaan 10.000 markan arvoisen paluulipun BA:sta Lontooseen, jonka sitten tänään kävin täällä palauttamassa. Onneksi mukana oli riittävän isolla luottorajalla varustettu luottokortti, jota ilman tuo ei ilmeisesti kovin helposti olisi onnistunut. Täällä päässä BA:n virkailija ei sittenkään meinannut millään antaa rahoja takaisin vaan vaati, että minun pitäisi ihan oikeasti palata ko. lipulla maaliskuussa Lontooseen. Onneksi homma pienen vääntämisen jälkeen kuitenkin onnistui ja nyt olen ilmeisesti sitten enemmän tai vahemmän luvattomasti maassa, kun mitään poistumislippua ei ole. Mutta eipä liene paikallisilla maahanmuuttoviranomaisilla pelkoa...vaikka tämä mukavalta kaupungilta vaikuttaakin, niin tuskin nyt sentään ihan tällä syömisellä maahan silti pysyvästi jään. :)

Casa Rosada, Buenos Aires Itse asiassa harkitsin lähtöä maasta jo kolmen päivän päästä maanantaina. Uruguayn pääkaupunki Montevideo on houkuttelevasti vain parin tunnin laivamatkan päässä, joten tekisi mieli poiketa sinne. Toisaalta kiinnostaisi myös käydä pohjoisessa, Brasilian rajalla Iguaçun putouksilla, mutta sinne on sen verran pitkä matka että taidan jättää väliin. Todennäköisemmin suunnistan Montevideon jälkeen hetkeksi takaisin tänne ja sitten kohti eteläistä Argentiinaa.

Argentiinassa on muuten kesälomat tällä hetkellä ja kuulemma pääkaupunki on sen vuoksi "tyhjillään". Väkisinkin hymyilyttää, sillä ainakin meikäläisittäin tuntuu että täällä on koko ajan aikamoinen ruuhka ja meno päällä. :)

Päätän ensimmäisen katsaukseni tahan. Lisää tulossa myöhemmin...onnittelut, jos jaksoit lukea tänne asti. :)


22. tammikuuta 2000, Esquel, Argentiina (päivä nro 13)

Tyhmyydestä sakotetaan

Esquelin kaupunki Syksyllä -86 koulussa piti kirjoittaa aine aiheesta "Tyhmyydestä sakotetaan". Kirjoittelin silloin Stuttgartin EM-kympistä, kuinka italialaiset Martti Vainion "suosiollisella avustuksella" nappasivat kolmoisvoiton. Tänään kyseisestä aiheesta voisin kirjoittaa hienon tarinan kuinka ajattelematon ja huolimaton suomalainen lähti 21.1. 2000 pyöräilemään Patagonian vuorille ilman aurinkovoidetta. On meinaan varsinkin korvat ja käsivarret tänään kuin tulessa. :(

Sen verran puolustaudun, että jo viikon verran onnistuin tunnollisella aurinkovoiteiden käytöllä välttämään palamisen ja että toissapäivänä oli hyvin viileää (n. 15) ja pilvistä sekä eilisaamuna näytti että olisi tulossa samanlainen päivä. Niinpä jätin voiteet laittamatta ja taas sitten saa kärsiä typeryydestään. Maaston kovuus yllätti myös, en arvannut että tiet veisivat tuonne ympäröiville huipuille asti. Läheiselle Cerro de Cruzille kapusin n. 5 km pitkän tien, jonka aikana korkeus nousi Suuntoni mukaan 620 metristä 1110:een. Sen rinnalla aamuinen parin sadan metrin nousu Laguna la Zetalle ei enää tuntunut oikein miltään. Joo, ei tulisi meikäläisestä Ranskan ympäriajajaa sitten ikinä...

Araucaría-puu, Esquel Onneksi maisemat ja näköalat korkeuksista olivat kuitenkin koko lailla vaivan väärti. Olen ollut nyt pari päivää täällä Esquelissa, joka on 19.000 asukkaan pieni kaupunki Pohjois-Patagoniassa. Kartalta löytyy ehkä Puerto Madryn idästä tai Chilen puolella Puerto Montt, jotka ovat suurin piirtein samoilla leveysasteilla. Kaupunki on mielettömän hienolla paikalla , joka puolelta vuorten ympäröimä ja ilma on selvästi viileämpi kuin pääkaupunkiseudulla. Mutta aurinko on ihan yhtä paha täällä. Lisäksi täällä näkee erikoisia araucaría-puita.

Täällä vietän vielä huomisen, jolloin käyn katsomassa läheistä vuoristojärviä täynnä olevaa Los Alercesin kansallispuistoa . Sunnuntai-iltana lähtee bussi kohti Comodoro Rivadaviaa, joka on Atlantin rannikolla ja vielä muutaman sata kilometriä lisää etelään. Ennen tänne tuloa poikkesin Neuquénin kaupungissa paistattelemassa viimeisen todellisen hellepäivän vähään aikaan. Uruguayn jätin sitten kuitenkin väliin, lähinnä säästääkseni rahaa ja energiaa. Samasta syystä en lähtenyt myöskään Iguacun putouksille. Kaikkeen ei millään ehdi ja sitä paitsi nautin paljon enemmän vain seurata vierestä paikallista arkista elämää kuin jatkuvasti kiertää nähtävyydeltä toiselle.

Myös olin suunnitellut käyväni Mar del Platassa katsomassa futismatsia River Plate - Racing, mutta todettuani n. sadan metrin jonon Buenos Airesin rautatieasemalla lipunmyyntiin ko. kaupunkiin lähteviin juniin, luovuin suunnitelmasta aika nopeasti. Mar del Plata on kuulemma argentiinalaisten suosikkipaikka viettää kesälomaa, joten näin keskellä kesää se on tupaten täynnä.

Futiksesta tuli mieleen, että täällä on todellakin koko lailla jokaisen lehden etusivulla jonkinlainen kuva/otsikko Diego Maradonasta. Vertaus Argentiinan mattinykäseen on varsin osuva. Viime tietojen mukaan Diego on lähetetty Kuubaan vierotettavaksi ja hoidon oletetaan kestävän mitä hyvänsä välillä 3-15 kuukautta.

Lago Futalaufquen Viime mailissani unohdinkin mainita ongelmastani Suunto-kelloni kompassin kanssa. Heti ekana päivänä Lontoossa nimittäin huomasin, että sehän ei toimi ollenkaan. Osaamatta tehdä asialle mitään, sain onneksi seuraavana päivänä kaverin Suomessa kiinni IRCissä ja sitä kautta erinomaiset ohjeet miten kalibroida kompassi - ja sehän toimi! Jep, kyllä Internet on sitten kätevä. :)

Kaiken kaikkiaan tähän mennessa on ollut kovin vähän ongelmia, mikä herättää pelon että jossain kohtaa niitä kasaantuu oikein kunnolla. En ole hukannut mitään arvokkaampaa kuin lippalakin ja suihkusandaalit. No, pieni ongelma on se että rahaa on kulunut suunniteltua enemmän, mutta toisaalta olen toistaiseksi viettänyt aikaa suhteellisen kalliissa maissa. Eilinen palaminen itse asiassa on toistaiseksi ikävin vastoinkäyminen. Nettikahviloitakin tuntuu löytyvän joka paikasta (kalliita tosin nekin) ja juuri laskin että olen käynyt netissä keskimäärin joka toinen päivä! Huh. No, lieventää sekin omalla tavallaan koti-ikävää jota ei vielä ole tosin ilmennytkään.

Edellisen matkani jälkeen totesin, että en toista kertaa enää lähde muutamaa päivää pitemmälle reissulle ilman mahdollisuutta kuunnella "omaa" musiikkia. Ja toden totta. Voin kertoa, että Metropolis 2 todellakin r o k k a a keskellä 7 tunnin odotusta Neuquenin bussiasemalla!

Senkin täällä on huomannut, että argentiinalaisten brittiviha tuntuu tosiaan olevan aika syvään juurtunutta. Näiden kansojen välillähän on ollut ongelmia jo ainakin viimeiset 200 vuotta ja paikallisten into saada Falkland takaisin on edelleen aika kova. Tuntuu, että paikallisten kanssa pystyy puhumaan mistä hyvänsä aiheesta suht järkevasti, mutta jos puhe kääntyy Englantiin, niin tunteet nousee kovasti pintaan.

Tulipa pitkä maili, mutta toivottavasti ei haittaa ja anyway luulen että seuraavan aikaansaamiseen menee hyvä tovi.

¡Ciao!


2. helmikuuta 2000, Ushuaia, Argentiina (päivä nro 24)

Paluu Ushuaiaan

Torres del Paine Ja taas netissä. Täällä on aivan liian paljon mahdollisuuksia siihen. :)

Viiden Chilen puolella vietetyn päivän jälkeen paluu Argentiinaan on tapahtunut, oleilen jälleen Ushuaiassa kuten jo viime viikolla muutaman päivän. Oikeastaan en erityisemmin pidä tästä kaupungista. Koska tämä on maailman eteläisin kaupunki, niin täällä on sitten joka puolella amerikkalaisia, useimmat äänekkäitä ja käyttäytyvat - totta kai - kuten omistaisivat koko maailman. Muutenkin täällä on kaikki niin turisteille tehtyä kuin mahdollista, "virallisena" maksuvalineenä mainostetaan joka paikassa muoviläpyskää, jossa lukee "American Express". Huoh.

Mutta kaupunki on kyllä erittäin kauniilla paikalla Tulimaan etelärannikolla. Vuoret ympäroivät merta heti muutaman sadan metrin päässä ja maisemat ovat kieltämattä upeat. Ilma täällä on kylmä ja epävakainen, eli todellista kesää ei edes ole. Itse asiassa paikka muistuttaa erittäin paljon Islantia, sekä luonnon, ilmojen että hintatason puolesta.

Matkan varrella joka paikassa tapasi ihmisiä, jotka suosittelivat käymistä Chilen puolella Torres del Painen kansallispuistossa - kuulemma Patagonian upein paikka. Viikonvaihteessa sitten änkesin itseni sinne puuduttavan bussimatkan päätteeksi ja ehdin viettää puistossa kokonaisen päivän, kunnes taas oli edessä kaksi päivää bussissa. Joo. Ilmat ei oikein suosineet. Painessa oli täysi talvi, kun meni edes 300 metriä meren pinnan ylapuolelle. Lunta tuiskutti niin, että niin kovasti kehuttuja maisemia ei juuri näkynyt. No, oli se joka tapauksessa vaihtelua sekin. Ja Chile noin yleensä tuntui mukavalta maalta, jonne menen varmasti vielä tässä helmikuun aikana takaisin.

Mutta johonkin lämpimämpään paikkaan tällä kertaa. :)

Ushuaian satama Muutamia huomioita Argentiinasta: bussissa olen istunut nyt n. 86 tuntia ja siinä ajassa on paikallisen kevyen musiikin hitit tulleet tutuiksi...valitettavasti. En silti millään voi olla jatkuvasti huvittumatta siitä, että vaikka biisien sanoista ei saisi muuten mitään selvää, niin JOKAISEN kappaleen kertosäkeessä on varmasti jossain kohtaa sanat: "mi corazón" (sydämeni).

Esquelissa kun kavin pankissa vaihtamassa rahaa, niin edellä oli keski-ikäinen nainen, jolla oli iso laukku mukana. Sieltä se sitten kaivoi n. 50 setelin tukkuja kerrallaan ja antoi laskettavaksi. Joka tukussa oli eri kokoisia seteleitä, kahdesta pesosta sataan (peson arvo on sama kuin dollarin) ja niitä tukkuja oli paljon. Mutta hämmentävintä oli se, että se pankkitiskin äijä laskettuaan rahat, LEIMASI setelit ja antoi tädille jonkun lapun vastineeksi. Jep, täällä tosiaan leimataan seteleitä. Jos joku keksii että miksi ihmeessä, niin kertokoon mullekin.

Ushuaia Yksi asia mistä täällä olen pitänyt on tapa numeroida kadut. Jokainen kortteli sisältää aina kadun numerot esim. 100-200 tai 500-600. Näin ollen tietää aina, monenko korttelin päässä on määränpäästään. Risteyksissä oleviin kyltteihin on myös merkitty mikä numeroväli tässä on, joten osoitteet on yleensä todella helppo löytää. Lisäksi niihin on merkattu myös kumpaan suuntaan numerot ovat kasvamaan päin. Ja jos osoite on kahden kadun risteyksessä, niin se ilmoitetaan yleensä esim. "Avenida Argentina y Rivadavía". Eli heti osoitteesta jo tietää, että ko. paikka on risteyksessä. Varsin kätevää kaupungissa suunnistettaessa.

Tulipa taas vuodatus, mutta en jatka enää pitempään. Seuraavaksi harrastan muutaman päivän aktiivista lepäilyä täällä Ushuaiassa, Chilen keikka oli aika rasittava kun Painessa kuitenkin kävelin 26 km päivässä, 800 metrin korkeuserolla. Jos joku ihmettelee, että miksi ihmeessä tulin takaisin tänne jos en kerran pidä tästä paikasta, niin siitä lisää ensi kerralla!

Osa 2, Antarktis


© Mika Perkiömäki - mikap@iki.fi
Last modified: Tue Jan 29 20:37:21 EET 2002