« Albaniassa! | Main | Dajti-vuorella »
toukokuu 17, 2006
Tirana
Tiranassa! Ei tassa paljon muuta ehdi todeta kuin, etta aika erikoinen maa on Albania, mutta hyva taalla on reissata. Nettikahvilassa rupesi naapurikopin mies asken puhumaan yllattaen sujuvaa suomea, oli joku matkaopas jo vuosikymmenten takaa. Vaitti olevansa Tiranan ainoa suomen kielen opiskelija, hyvinpa sattui. :)
Hirmuisen ystavallisia ja vieraanvaraisia ovat ihmiset taalla. Eraskin uppo-outo mies maksoi juomamme kahvilassa, tajusimme tapahtuneen vasta kun han oli jo lahtenyt ja laskua pyytaessamme tarjoilija valisti, etta ei tarvitse maksaa! Kaikkea sita matkalla sattuu.
Nyt tuossa takana olevalla mahtipontisella keskusaukiolla on meneillaan joku Kosovo-konsertti. Erittain suosittu nakyy olevan, valtava aukio on aivan pullollaan populaa.
Tanaan kaytiin paivaretkelle upean kukkulan paalla olevassa pikkuisessa linnassa, aivan huikaisevia nakoaloja saatiin todistaa. Huomenna suunnataan kohti Dajti-vuorta koysiradalla ja yritetaan jotenkin kavella tai liftata sielta n. 25 km takaisin kaupunkiin. Perjantaina sitten suunnataan kohti Pohjois-Albaniaa ja sunnuntaina varmaankin rajan yli Montenegroon.
Posted by keem at 17.05.2006 22:10
Comments
Olin Tiranassa 26.-27.5. Dajti-vuorelle en viitsinyt lähteä, kun oli vain yksi ilta ja yö aikaa jostain klo 15:stä eteenpäin, ja pitihän kaupunkiin lähemminkin tutustua. Kukaan ei valitettavasti tarjoutunut missään maksamaan juomiani... Mikan suosittelemassa Era-ravintolassa oli hyvää sapuskaa, vaikka yksi pihvistä irronnut pikkupala maistuikin hieman omituiselta. Miinukseksi voinee laskea myös sen, että jouduin täyttämään viinilasiani pöydässä olleesta puolen litran kannusta itse peräti kaksi kertaa, ja vain kahdesti tarjoilija ehti hoitamaan tuon homman... Vauhdikkaan näköisesti ne kyllä sisällä liikkuivat palvellessaan runsasta asiakasmäärää. Tirana-olutta ei ihan joka baarista saanut, mutta eipä se niin häävin oloista ollutkaan vaikkapa montenegrolaiseen olueeseen verrattuna, joten kyllä yksi pullollinen riitti.
Kaupungissa tuntui tosiaan olevan sykettä perjantain alkuillasta. Väkeä oli pirusti liikenteessä keskusaukion ja joen välissä olevassa puistossa ja sen viereisillä kaduilla kulkemassa Bllokuun päin ja päinvastaiseen suuntaan, ja sama meno jatkui Bllokun alueella. Seksikkäästi pukeutunutta nuorta ja vähän varttuneempaakin naisihmistä riitti silmäniloksi osan kulkiessa miesseurassa, osan naisporukassa ja joidenkin yksinkin.
Mutta sitten: reilusti ennen keskiyötä, ehkä jo pian klo 22:n jälkeen kaupunki hiljeni lähes totaalisesti. Bllokun alueella oli pari paikkaa, joissa musa raikasi vielä keskiyön jälkeenkin, mutta ei niissäkään mitään hirmuista väentungosta ollut. Minne kaikki katosivat?
Kiertelin vielä keskiyön jälkeenkin kaupungin katuja, ja yhdessä kohtaa tein virheen päätettyäni kääntyä Bllokun ravintolakaduille vasta yhtä korttelia aluksi aikomaani myöhemmin. Ajauduin hiljaiselle ja hieman hämärälle kerrostalokadulle, ja yhtäkkiä ympärilläni olikin neljä kiukkuisen oloisesti räksyttävää koiraa. Jo Montenegrossa sain kokemusta yhden vihaisen koiran pitämisestä loitolla, mutta neljä oli nyt liikaa, ja yksi niistä pääsi näykkäisemään polvitaipeesta housuni risaksi. Onneksi jostain sisältä ilmestyi esiin paikallinen äijä, jolla oli parempi komentoääni kuin minulla, ja koirien peräännyttyä pääsin jatkamaan matkaani. Yksi yritti vielä tulla perässä, mutta sen sain pidettyä turvallisen matkan päässä.
Kerjäläisten hätistely Tiranassa oli sentään hitusen helpompaa, vaikka niitä olikin enemmän kuin koiria. Ja olivat joko tummia tai paskaisia tai sekä että. Montenegrossa sentään pidetään kerjäläiset puhtaampina... Kaupungin sisääntuloväylän varrella (Montenegron suunnasta tullessa) oli aikamoinen hökkelikylä, josta sitten taitavat lähteä kerjuureissuilleen. Eikä kaukanakaan siitä, kaupungista vielä ulospäin mennessä, oli iloisin värein maalattu uusi, pihoja myöten siisti kerrostaloalue, joka oli aidattu ja vartioitu.
Tiukasti vartioituja olivat myös tietyt julkiset rakennukset, joita oli keskusaukion ja Äiti Teresan aukion yhdistävän kadun varrella. Yksi suomalaispariskunta sai jo tiukkoja komentoja yrittäessään kuvata jotain pääministerin taloa tai vastaavaa. Myöhemmin kadun toisella puolella nainen pysähtyi presidentin talon portille yrittäen napata siitä kuvan, ja hetkeksi jonkun paikallisen kanssa juttelemaan erehtynyt vartija, jolle juttukaveri näkyi vinkkaavan vaarallisesta turistista, juoksi paikalle komentaen hieman hätäisestikin: "No, sir!"
Lauantaiaamuna tuli vielä tehtyä tunnin kierros keskusaukion laidalla olevassa historiallisessa museossa. Englantia puhunut opas pysäytti ryhmän sopivaksi katsomissaan paikoissa, joihin kuului mm. kommunismin uhreja esittelevä osasto, mutta partisaanien uroteot ohitettiin nopeasti.
Posted by: Lax at 01.06.06 21:57
Albaniassa tuntui vuorokausirytmi olevan kaiken kaikkiaan varsin aikainen. Kuuden maissa aamulla kaikki olivat jo ylhäällä ja kolmen aikaan iltapäivällä paikkoja alkoi sulkeutua. Varmaan illanviettokin sitten tosiaan päättyy tosiaan jo paljon ennen puoltayötä. No, mitäpä sitä pimeällä valvomaan. :)
Meillä ei ollut koirien kanssa onneksi reissussa mitään kahnauksia. Kaiken kaikkiaan nähtiin koiria yllättävän vähän, kissoja sitäkin enemmän.
Muutamassa matkaoppaassa mitä näimme tuon Era-ravintolan palvelua moitittiin kovin hitaaksi. Selvästi olivat ottaneet kritiikistä vaarin, kun nyt tarjoilijat tosiaan suorastaan juoksivat pöydästä toiseen. Palvelun huippu oli, kun pyysimme jälkiruuaksi kahvit ja sitä jostain syystä ei ravintolan listalta löytynyt. Joten tarjoilija kipitti vastapäiseen kahvilaan noutamaan meille sumpit!
Voi olla, että Tiranan kerjäläisistä aika moni on kodittomiakin. Ainakin pari 4-5-vuotiasta pikkupoikaa jäi sydäntäsärkevästi mieleen, he kun näyttivät kahdestaan asustavan siinä Taiwan-puistossa (keskusaukion ja joen välisessä).
Posted by: Keem at 10.06.06 01:09