« Varusteet Sumatralla | Main | Bulgaria, osa 2: Plovdiv »
kesäkuu 28, 2005
Vajaa kuukausi Bulgariassa
Palaan ajassa tällä kertaa neljännesvuoden taaksepäin ja uhraan hetken kirjatakseni ylös millainen oli 3,5 viikon matka Bulgariaan maalis-huhtikuussa 2005.
Ideana oli paeta kodin mukavuuksia bulgarialaiseen hostelliin ja edetä gradussa roppakaupalla. Suunnitelma onnistuikin mitä mainioimmin, matkalla ehdin tehdä 17 täyttä työpäivää ja tekstiä syntyikin hulppeaan kaksi sivua per päivä -tahtiin. Suunnitelman toinen puoli oli nostaa heinäkuista maratonia silmälläpitäen juoksuharjoittelumäärät ennennäkemättömän suuriksi. Tämäkin onnistui mitä mainioimmin, kun 24 päivän sisällä ehdin juosta 286 km ja vieläpä hiihtääkin vähän.
Lisäksi aikaa jäi joka päivä pari tuntia toimia turistinakin, Sofiassa peräti kolme täyttä ja kaksi puolikasta päivääkin.
Malevin koneella saavuin Sofian lentokentälle tiistaisena maaliskuun iltapäivänä ja en voinut kuin hämmästellä pääkaupungin lentoaseman pienuutta. Saapuvien lentojen aulahan oli kuin Pirkkalan kentältä! Tosin nyt oli päällä joku pommiuhka, joten ehkä jotain osia asemasta oli suljettu. Poliisien keskeltä pihalta löytyi kuitenkin paikallisbussi, joka kuljetti jollain nimellisellä summalla keskustaan.
Keskustassa päätin pitää kiirettä ja nappasin taksin rautatieasemalle. Ei nimittäin ollut tarkoitus jäädä Sofiaan pitemmäksi aikaa, vaan siirtyä aurinkoisemmille seuduille vanhaan Plovdiviin ensimmäiseksi puoleksitoista viikoksi. Kuinka ollakaan, kohdalle osui ehkä mukavin taksisuhari mitä olen tavannut. Kuusikymppinen äijä puhui vieläpä hyvää englantia, oli entinen insinööri jolta olivat työt sosialismin loppuessa loppuneet ja uusi ura löytynyt taksinkuljettajana. Ukkoa järkytti kovin kuulla kovasti ihailemansa Matti Nykäsen vankilatuomiosta. Oikein palasi aiheeseen vielä matkan loppupuolella, että "...vielä siitä Nykäsestä, ymmärsinkö todella oikein?" 27-vuotias tyttärensä oli juuri saamaisillaan esikoistaan ja miestä huoletti sekin, että onkohan se turvallista niin vanhalta ensisynnyttäjältä. Huojentui kovin, kun kerroin että meillä Suomessa on nelikymppisiäkin ensisynnyttäjiä joilla ei ole ollut mitään ongelmia. Yhden levan tippikin riemastutti kaveria kovin: "Nyt pääsen kahville!"
Junaan siis hienosti pääsin ja se vei Bulgarian toiseksi suurimpaan kaupunkiin, Plovdiviin. Siitä ensi kerralla.
Posted by keem at 28.06.2005 14:31