« Ukraina, osa 4: Jalta ja Simferopol | Main | Ukraina, osa 6: Pietari »
marraskuu 18, 2004
Ukraina, osa 5: Kiova
Kiova, 06.-09.08.2004
Ukrainan halki käy matkaajan tie. Vieraassa maassa junan ikkunasta on aina yhtä hauska katsella maisemia. Kiovan juna oli sen verran hidas liikkeissään, että ehdimme klo 14:ään asti ihastella keskisen Ukrainan maaseutua. Viljavan näköistä oli, paljon puhuttuja auringonkukkapeltojakin piisasi. Siellä täällä maatiloja ja myös datshoja, joiden takapihalla emäntä hoitamassa kesän satoa. Taitaa aika moni ukrainalainen kasvattaa itse ruokansa, samoin kuin uskomattoman moni ukrainalainen eläkeläisnainen käydä työssä. Heikot ajat saa ihmiset ahkeroimaan. Ei ole vielä 80-luvun (suhteellinen) hyvinvointi palannut Ukrainaan lähimainkaan.
Pääkaupungissa sen sijaan hyvinvointiakin näkyy. Kiova on komea suurkaupunki kuin mikä. Stalinistinen arkkitehtuuri luo jättiläismäisine taloineen mahdottoman mahtipontisen vaikutelman. Tämä hakkaa siinä suhteessa minkä hyvänsä kaupungin mitä olen nähnyt.
Nykypäivän kehitys näkyy sitten keskustan trendikahviloissa, jotka näyttivät toimittavan näyttäytymispaikan virkaa. Sielläpä mekin uteliaat reissaajat hörpittiin ekana iltana tavallisen ukrainalaisen kuukausipalkan hintaista cappuccinoa. Näiden kahviloiden epätavallisten ukrainalaisten asiakkaiden kuukausipalkalla sen sijaan taitaisi saada cappuccinoja vaikka loppuiäksi. Harvoihin käsiin on täällä mammona jakautunut. Miten käy jatkossa, jos opposition ehdokas Viktor Jushtshenko, Ukrainan johnkerry, sattuisi voittamaan meneillään olevat presidentinvaalit? Veikkaanpa, että ei meno siitä merkittävästi muuttuisi ja miksipä hänen annettaisiin voittaakaan.
Ei Kiova ole kuitenkaan pelkkää mahtipontisuutta ja elintasokontrasteja. Siellä on valtavasti myös kirkkoja. On Vladimirin katedraalia, Pyhän Sofian luostaria, Luolaluostaria ja yhden jos toisen pyhimyksen mukaan nimettyä uskonmonumenttia. Pyhän Sofian luostarin kellotornin portaissa vippaa päästä, mutta vastineeksi saa upean näköalan joka puolelle kaupunkia sekä viilentäviä tuulenvireitä. Itse katedraali on lähes tuhat vuotta vanha ja alun perin rakennettu Istanbulin Hagia Sofian kopioksi, sittemmin kyllä muutettu aivan toisen näköiseksi. Tunnelma sisällä on juhlallinen. Tämä kirkko on ehdottomasti erilainen! Ehkä tietysti siksikin, että se on täysin museoitu eikä enää ole alkuperäisessä käytössään.
Kirkkoja Kiovassa piisaa sen verran paljon, että upeimmat on hyvin voitu vetää eläkkeelle. Useimmilla lienee tosin ennenaikainen eläkeikä olla ollut jo Neuvostoaikana, mutta lukemattomia on sittemmin palautettu tuotantoon.
Varmasti monumentaalisin kaikista näistä uskonnollisista komplekseista Kiovassa on Petsherskin Luolaluostari. Siellä ovat munkit jo 1000-luvulta asti viettäneet koko elämänsä luolissa Herralle omistautuen. 2000-luvulla kuka hyvänsä voi ostaa ovelta kynttilän ja poiketa luolaan kurkkaamaan munkkien muumioituneita ruumiita. Herttaista ajanvietettä ja äärimmäisen suosittua. En suosittele klaustrofobisille, ainakaan viikonloppuna, mutta harvoinhan sitä pyhimyksiä näkee. Harras tunnelma on luolista kaukana, kun ihmiset tungeksivat pimeillä käytävillä kynttilänvalossa ja kuin ihmeen kaupalla eivät ainakaan jatkuvasti sytytä toistensa hiuksia liekkeihin. Arvasivatkohan munkit aikoinaan tulevansa joskus turistikohteeksi? No, ei toki pelkästää turisti, ihan tavallisia kiovalaisiahan vieraista suurin osa on. Alemmat luolat olivat muuten miellyttävämpiä käydä kuin ylemmät, joten jos täällä liikut niin kannattaa mennä sinne ensin ja jos ei kauhistuttanut niin sitten voi kokeilla niitä ylempiäkin.
Luostarialue on muuten sellaisessa paikassa, että Dneprin rannalta sinne kävellessämme jouduimme täysin yllättäen lähes ylittämään vaellusreitinomaisen, mäkisen puisto-osuuden. Hassua miten äkkiä sitä oli paikassa, jossa ei tuntenut miljoonakaupunkia ympärillään lainkaan. Luostarialueelta on näköala myös järjettömän massiiviselle Äiti Maa -patsaalle, jonka Stalin on aikanaan rakennuttanut. Koko Vapaudenpatsaan kokoinen naisfiguuri on tehty titaanista(!) ja sen sisällä on toisen maailmansodan museo. Olisi käymisen arvoinen paikka, mutta kaikkeen ei aika riitä. Monenmoista sitä on maailmaan historian saatossa tehty...
Kiova ei missään tapauksessa ole kallis kaupunki, mutta halpaa majoitusta sieltä ei matkaajalle tunnu löytyvän. Pienen hakemisen jälkeen löysimme Express-hotellin (ja saimme Hotel Kyivin vihat varmasti niskaamme kun emme käyttäneet ennakkovarausta) Taras Schevtshenkon bulevardilta. Isosta hotellista löytyi monenmoisia optioita, mutta pääasiassa kahden hengen huoneiden hinta pyöri siinä 50 euron kieppeillä. Myöhemmin paljastui, että olisi siellä pari halvempaakin mestaa ollut ja vieläpä lähempänä keskustaa. Expressin puolesta on kyllä sanottava se, että aamiainen ei jättänyt toivomisen varaa.
Vailla kulinaristisia nautintoja ei Kiovassa tarvitse päivisin ja iltaisinkaan vaeltaa, ainakin jos taskusta löytyy edes jonkin verran hrivnoja. Ravintolaa on moneen lähtöön, joistakin saa jopa Kiovan kanaa. Stroganoffia, borssia, seljankaa, erilaisia sieniruokia, erilaisia leivitettyjä safkoja ja tietysti rasvaista lihaa sitten useammasta. Luimme muuten kotimatkalla, että Ukrainassa ei kannattaisi kovin usein syödä sieniä siltä varalta että ne voivat olla Tshernobylin alueelta kerättyjä. Hups. No, mutta kun ne on niin hyviä...
Ei, emme käyneet Tshernobylissä. Kyllä sinnekin pääsee, mutta retket ovat hintavia. Matkaa Kiovasta ei taida olla sataa kilometriä enempää. Kiovalaisten onneksi huhtikuun lopulla 1986 tuuli puhalsi Valko-Venäjälle päin. Tshernobylin asukkaillehan rakennettiin 80-luvulla täysin uusi kaupunki, jossa yhä käytössä olevan ydinvoimalan työntekijät perheineen tänä päivänäkin asuvat. Kaupungin lapset taitavat johtaa maailman syöpä- ja monia muita vammatilastoja.
Tulimme yksissä tuumin siihen tulokseen, että Kiovassa pitää käydä toistekin. Erittäin viehättävä kaupunki ja veikkailimmekin, että lähivuosina siitä saattaa tulla uusi praha. Kunhan maahan pääsy ensin vähän helpottuu, reppureissaajien majoituspalvelut käynnistyvät ja Eurooppa "löytää" kaupungin. En keksi mitään syytä miksi täällä ei viihtyisi kuka hyvänsä matkailusta kiinnostunut. Siellä se on, menkää ihmeessä! Sitten voit sanoa, että "minähän kävin siellä jo ennen kuin siellä oli y-h-t-ä-k-ä-ä-n hostellia". Hähä.
Oma episodinsa oli sitten se, kun Lepen kanssa lähdimme lauantai-illan viettoon hip hop -klubille. Mainoksissa uhottiin breakdance-esityksistä ja ties mistä roikkohousuista, mutta suuripa oli ällistyksemme kun pääsimme tähän lähes esikaupunkialueella olleeseen klubiin sisään. En ole vastaavassa paikassa ennen ollut. Jo "portsarien" kalseus antoi odottaa pahaa ja paremmaksi ei meno missään vaiheessa muuttunut. Musiikki ei ollut hiphoppia nähnytkään ja koko mestassa tuntui vallitsevan joku ihme hierarkia kuka sai tehdä ja mitä. Tuntui, että mihin hyvänsä istumme, niin hetken kuluttua joku tulee sanomaan että ei siinä saa istua. Niinpä päädyimme lopulta seisoskellen kärsimään disco-humpasta.
Niin ja ne breikkaajat: tanssilavan keskellä tanssahteli puolialastomia anorektikoita tangon ympärillä. Tälle tanssille taitaa olla joku ihan muu termi kuin breakdance. :-) No, hyvä puoli meiningissä oli se että paikalla ei tarvinnut kauan olla ja niin meille jäi aikaa katsella hieman ympärillemme öisessä Kiovassa. Kaupunkia halkoo valtava Dnepr-joki ja sen sillalta oli hauska katsella menoa ympärillä. Bileitä tuntui olevan meneillään siellä ja täällä. Toisella rannalla kaikui ulkoilmatekno ja sillan ali lipui vähän väliä discoa kumuavia bileveneitä. Hassua. Hassua on myös se, että jos täältä haluaa kävellä edes suurin piirtein suoraa tietä keskustaan, niin pitää mennä pahki suuren ja pilkkopimeän puistoalueen. Onneksi takseja löytyy. Alue on muuten sama, jossa rämmimme Petsherskyn luolaluostareihin mennessämme.
Unohtaa ei sovi myös Neuvostoaikaisten maatalousjulisteiden näyttelyä. Kiovasta löytyy tosiaan jos jonkinmoista viihdettä ja tämäkin osui kohdalle. Komeitahan ne olivat, niin kornilta kuin näyttävätkin. Ukrainahan oli se kuuluisa "Neuvostoliiton vilja-aitta" ja tällä propagandalla kansaa on ilmeisesti rohkaistu jatkamaan samalla linjalla ja olemaan ylpeä tekemisistään. Mutta Neuvostotaiteessa on "sitä jotain", se on vissi.
Lentojen järkkääminen Ukrainassa tuntuu olevan paljon helpompaa kuin junamatkojen, kunhan vain löytää oikean toimiston. Jonottaa ei lentoyhtiö Aerosvitin toimistossa tarvitse ja aikatauluaan muuttaneet lentoliput oli hetkessä vaihdettu uusiin. Kun lentokentälle sitten maanantai-aamuna piti lähteä, niin saimmekin taksikyydin semmoiselta rallikuskilta että oksat pois. Monenlaisessa kyydissä olen minäkin reissuillani ehtinyt olla (unohtamatta esim. La Higueran kiväärimiestä takapenkillä tai 4 km/h keskivauhdilla edennyttä Vallegranden bussia tai vaikkapa pilkkopimeässä Vietnamin rajalta Lao Baoon kaahannutta moottoripyörä"taksia"), mutta tämä oli kyllä ensimmäinen kerta kun kuski punaisissa valoissa kiersi koko jonon ohi pientareen kautta ja kiilasi jonon keulille! Jännitys ei loppunut perille lentokentälle päästyäkään, kun Lepe ja Niina bongasivat omituisen kassin matkatavarankuljetuskärryjen säilytystilasta. Voisko olla, että terroristit olisivat kiinnostuneita iskemään Kiovan lentokentälle? Tulimme siihen tulokseen, että ei ja jätimme raportoimatta tämän "epäilyttävän kassin". Ja eihän siellä sitten mikään posahtanutkaan.
Posted by keem at 18.11.2004 17:47
Comments
Mainio "reppari", toivottavasti paikat pysyvät ehjänä näinä muutoksen aikoina, olis kiva käydä itsekin katsomassa Kiovaa.
Posted by: Tapsa at 25.11.04 20:43
Olin viikon ukrainassa,kiovassa ja palaan vielä uudelleen! Kaupunki on historiaa täynnä,vanhaa ja uutta.Noin tuhatvuotta historiaa ennen neukkuja ja heidän kättensäjäljet pistävät ajattelemaan kuikakaukana olemme apinasta? Olin ennakkoluuloja täysi ja jo soviettimaissa käynneenä luuleeni nähneeni kaike, erehdyin. Kieli on toinen ,kuten viro ja suomi,historia ja kultuuri eroavat osittain. Tapasin ystävällisiä ihmisiä jotka eivät puhuneet "jenkkiä" mutta toimeen tultiin kynällä ja paperilla kuitenkin.
Posted by: Mikko Suo-Anttila at 22.10.06 01:28
-kiova on kaunis ?
Posted by: Heikki Noponen at 27.11.06 23:33