« Ukraina, osa 2: Moskova | Main | Ukraina, osa 4: Jalta ja Simferopol »

syyskuu 24, 2004

Ukraina, osa 3: Junalla Moskovasta Krimille

Valokuvia junasta

Moskovasta poistuimme heti sunnuntai-aamuna syötyämme Kurskin asemalla käsittämättömän hintavaa kioskiruokaa. 594 ruplaa eli 17-18 euroa sain pulittaa varsin vaatimattomasta, mutta täyttävästä setistä rasvaista pikaruokaa. "Shtoooo?!?!", pääsi suusta kun kioskin tyttö ilmoitti hinnan. Totta se vaan oli ja oikein olin kuullut: 594 hän näppäili taskulaskimeensakin. Kaikkea sitä.

Onnistuttiinpa järjestämään melkoinen hässäkkä etsiessämme Simferopolin junan raidetta. Siinä kierrettiin odotushuoneet, muka-väärät laiturit ja matkatavaransäilytyspisteet ennen kuin lopulta joku osasi kertoa että ne taulussa olleet luvut "1-4" eivät kuvanneetkaan raiteita vaan laitureita. Tämän taulun takaahan se raide 9:nkin sitten lopulta löytyi ja viime tingassa ehdimme junaan, vaikka jopa vaunun löytämisen kanssa vaunupalvelijoiden suosiollisella avustuksella onnistuttiin sähläämään jotain. :)

Alkoi vuorokauden matka kohti etelää, Ukrainaa, Krimiä ja lopulta Simferopolin kaupunkia. Vasta vuosi sitten olin kuullut koko Simferopolin olemassaolosta ensi kertaa ja silloin heti tiesin, että sinnehän on päästävä. Ei muuten muuta kuin siksi, että se on siellä ja sinne näinkin helposti pääsee. :) Helppous on tietysti suhteellista, mutta kalliiksi junamatkaa Moskovasta ei voi moittia kun toisen luokan makuuvaunun paikka kustansi vain 35 euroa. Matkatoimiston tarjous Suomessa oli yli 100! Noh, jos ne joutuvat yhtä pitkään pilettejä jonottamaan kuin me, niin hinnan kyllä ymmärtää.

Alkuun junamatkaaminen keskellä Venäjää tuntuu jännittävältä, mutta varsin pian alkujännitys laukeaa ja seurueemme nukahtaa yksi kerrallaan. Junan kolkuttaessa tasaiseen tahtiin on helppo nukahtaa...unia häiritsee vain hetki hetkeltä korkeammaksi nouseva lämpötila. Olihan toki odotettavissa, että elokuun alussa Venäjällä on kuuma joten ei tämä yllätyksenä tullut. Ruokapuoli hoituu aamulla ostetuilla matkaeväillä sekä asemilla myyskenteleviltä mummoilta täydennystä ostamalla.

Ohitetaan Tula, Orel, Kursk...sitten pysähdytään jostain syystä 1,5 tunniksi jonnekin skutsiin. Hiki sen kun virtaa, mutta matkalukemistona oleva Molvanian matkaopas piristää. Liikkeelle jälleen lähdettyä ei aikaakaan kun saavutaan rajan Venäjän puoleiselle tarkastusasemalle. Ylimalkaisen nopea tarkastus hämmästyttää, kukaan ei edes katso passeja tai viisumeita, saati sitten anna niihin poistumisleimaa. Ukrainan puolelle siirryttyä iskee sama ongelma kuin aikanaan lähes samalla porukalla Valko-Venäjälle matkustaessamme: virkailijat vaativat "tourist voucheria", mitä meille ei tietenkään kukaan ole missään vaiheessa antanut. Kuulemma matkatoimiston olisi viisumien haun yhteydessä pitänyt semmoinen toimittaa. Lopulta virkailijat tyytyvät tavaamaan nimemme radiopuhelimitse ties minne ja antavat leimat ilman voucheriakin – eikä edes maksanut mitään!

Jippi-jee, Ukrainassa ollaan!

Illalla naapurihytin venäläinen pariskunta jututtaa mua vaunun käytävällä. Vähän kankeaa on venäjänkielinen keskustelu, mutta tässähän sitä treeniä tulee. Isäntä päätyy laatimaan meille täydellisen matkaohjelman kolmen päivän Jaltan reissua varten ja varoittaa vaunussa kulkevista mafian edustajista. Kiitän kauniisti hieman turhankin yksityiskohtaisesta ohjelmasta ja oletan, että mafiaa eivät reppuselkäturistien pennoset kiinnosta. Ei kun nukkumaan!

Posted by keem at 24.09.2004 15:24

Comments

Post a comment




Remember Me?