« Ukraina, osa 1: Junalla Moskovaan | Main | Ukraina, osa 3: Junalla Moskovasta Krimille »
syyskuu 22, 2004
Ukraina, osa 2: Moskova
Moskova 31.07.-01.08.2004
Toinen kerta Moskovassa ja taas hyvin pikainen visiitti. Tällä kertaa ehdin sentään yöpyä yhden yön verran. Junan ikkunasta oli kiva katsella esikaupunkialueen venäjänkielisiä kylttejä. Toisin kuin edelliskerralla, nyt jopa ymmärrän niistä aika paljon! Suomen juna saapuu vanhalle tutulle Leningradskii-asemalle ja huomaan, että paikka jossa viimeksi stoppasin ensi töikseni suolaiselle kahville oli nyt suljettuna. (Jostain syystä silloin 5 vuotta sitten kun tilasin kahvin, niin sen mukana tuotiin suolaa. Sokeriksi sitä tietysti luulin ja jostain syystä tunkesin sitä kahviini, vaikka normaalisti en sokeria kahvissa käytäkään.) Tällä kertaa poikkesimme aamuteelle Jaroslavskii-aseman minimalistiseen kahvioon, jossa jouduimme tapailemaan ensi kerran venäjän kielen sanoja: "Buterbrot s syrom, pozhaluista!"
Heti aseman ovesta ulos pölähdettäessä eteen avautuu upean moskovalainen näkymä, jota hallitsee oikealla kohoava valtava Leningrad-hotelli – yksi Stalinin "seitsemästä sisaruksesta". Harkitsimme jopa kyseiseen hökötykseen majoittumista, mutta totesimme sen sittenkin liian kalliiksi ja olin varannut kämpät Beta-hotellista. Tehtävä: etsi hotelli.
Höh, aivan liian helppo tehtävä. Moskovan ainutlaatuisen hieno metro vei aivan naapuriin Izmailovskii-parkin asemalle ja siellähän oli aivan valtaisa hotellikompleksi. Hupaisa yksityiskohta oli, että alueella oli myös Vega-niminen hotelli, joka kyrillisillä merkeillä kirjoitettuna muistuttaa paljon enemmän meikäläistä Beta-sanaa kuin Beta itse. Löysimme kuitenkin Betan ja totesimme, että onpa valtava kolossi.
Tästä alkoi venäläiseen jonotus- ja odotuskulttuuriin tutustumisemme. En tiedä miten onnistuivat sen tekemään, mutta respassa sisään kirjoittautuminen kesti tunnin! Vaan pääsimmepä sisään ja saimme upeat huoneet korkeuksista. Wau! Kyllä tästä kelpasi 25 per henki maksaa. Seuraava tehtävä oli jo vaativampi: lunasta varatut junaliput Ukrainaan.
Jo Malyi Haritonovski -kadun löytäminen vaati melkoisia kaupunkisuunnistustaitoja puutteelisine karttoinemme. Kummasti se vaan sieltä kuitenkin löytyi ja hääseurueen läpi kuljettuamme löysimme jopa rautatieyhtiön lipputoimistonkin. Voisiko sitä hankalampaan paikkaan sijoittaa? Lepen, Raijan ja Niinan pilkkiessä odotuspenkeillä jonotimme Matin kanssa puolisen tuntia lippuluukulle, kunnes meille ilmoitettiin tunnin lounastauosta. Noh, taukohan passasi meillekin ja pääsimme herkuttelemaan läheisen ravintolan kylmillä georgialaisilla alkupaloilla. Nam.
Lipputoimistolle palattua alkoi taas armoton jonotus, joka kerta toisensa jälkeen johti siihen että meidät ohjattiin uudelle luukulle. Ulkoa jonottaessa opettelemani fraasi: "Päivää. Olen varannut viisi lippua huomiseen Simferopolin junaan, kiitos" alkoi sujua lopulta jo lähes hyvin. Pahaksi onneksi vaan viimeinenkään virkailija ei tiennyt varauksesta yhtään mitään ja alkoi näyttää siltä että tuntikausien jonotuksen tuloksena joudumme ottamaan lipun vain jonnekin Ukrainaan päin, niin pitkälle kuin tilaa löytyy.
Vaan sitten joku täti tiskin takana äkkäsi tilanteen ja näytti kollegalleen lippunivaskaa viereisellä pöydällä. Jippii! Pääsemme sittenkin suunnitelmien mukaan matkaan. Vaikeuksien kautta voittoon huonoillakin venäjän kielitaidoilla!
Mutta ensin piti tietysti vielä jonottaa puoli tuntia naapuritiskillä.
Suuri osa päivää meni siis jonottaessa, mutta ehdittinpä silti vielä loppuiltapäivästä kävellä pääkaupungin halki Punaista Toria ihmettelemään. Ne osat mitä näimme olivat kovin erilaisia kuin se muistikuva mikä minulla Moskovasta oli. Edelliskerralla en tainnut paljon mitään Kremlin ulkopuolelta nähdäkään, joten ihmekö tuo. Joskus vielä pitää tutustua paremmin tähänkin paikkaan.
Olin utelias näkemään myös Arbat-kadun, joka Venäjän oppikirjasta tutuksi oli tullut. Noh, eipä tuo kummoinenkaan elämys ollut. Toki saimme sieltä hyvää kahvia ja kallista pitsaa, mutta niitä nyt saa muualtakin kuin Moskovasta. Lepekin sanoi jossain vaiheessa, että jos ei tietäisi niin voisi luulla olevansa vaikkapa Pariisissa. Erikoista oli eräs kadunkulma, jossa oli pikkuisia kissoja ja koiria sekä muitakin lemmikkieläimiä näytillä — ei aavistustakaan miksi. Ruokittavanako? Myytävänä? Kumpikaan ei vaikuttanut kovin todennäköiseltä vaihtoehdolta, mutta muutakaan en keksi. Yhtä kaikki, viehättäviä otuksia kaikki tyynni.
Mahtipontinen kaupunki, vaikkakin tulimme myöhemmin matkalla näkemään vieläkin mahtipontisemman. Mutta siitä lisää myöhemmin.
Moskovasta poistuimme heti sunnuntai-aamuna syötyämme Kurskin asemalla käsittämättömän hintavaa kioskiruokaa. 594 ruplaa eli 17-18 euroa sain pulittaa varsin vaatimattomasta, mutta täyttävästä setistä rasvaista pikaruokaa.
Posted by keem at 22.09.2004 16:53
Comments
Bongasin tänään blogisi, hyvää meininkiä. Jään innolla odottamaan raporttia Uudesta-Seelannista, sillä se on omalla matkalistallani ihan kärkipäässä.
Posted by: Armas at 23.09.04 23:04