Mika, Lepe ja Esa Puolassa 11.-23. huhtikuuta 2003
Voin raportoida vuoden 2003 pääsiäismatkastani samalla otsikolla "Pääsiäinen Puolassa" kuin vuonna 2002, koska kohdemaa oli sama. Valitettavasti reissusta on jo lähes vuosi aikaa, joten muistikuvat ei ole enää aivan kirkkaana mielessä. Mutta valokuvat ainakin ovat tallessa:
Ajankohta: 11.-23.04.2003
Kohde: Puola
Osanottajat: Mika ja Esa alusta loppuun, Lepe jälkipuoliskolla ja alkupäivinä mukana myös Tero. Isäntinä Lodzissa Piotr ja Gosia.
Konsepti: Lentää Varsovaan. Junailla sieltä etelään Zywieciin ja juosta siellä puolimaraton. Katsella etelän pikkukaupunkeja pari päivää ja siirtyä sitten Lodziin tuttujen luokse loppuajaksi. Vähän ennen matkaa selvisi, että Tero on tullut varanneeksi lennon Puolaan täsmälleen samaksi päiväksi kuin mekin(!), joten päätimme tavata Varsovassa ja jakaa hostellihuoneen.
Toteutuminen: Nappiin meni ja hauskaa oli!
VARSOVA
Varsovasta on tulossa meikäläisen Euroopan matkailun hubi, parin viime vuoden sisällä olen käynyt siellä jo kuusi kertaa. Ja aina korkeintaan yhden yön yli yöpyen. Pidän kaupunkia edelleen aliarvostettuna ja mainettaan parempana. Nihkeä keli siellä tuntuu usein olevan. Edellisestä pääsiäisestä muistan räntäsateet, nyt tuloiltana tiputteli melko rivakasti vettä. Goscieniec-hostelli (http://tinyurl.com/3xepe) osoittautui muuten hyväksi, mutta sijainniltaan hankalahkoksi.
Puolan tunnelmaan päästiin nopeasti käsiksi vetelemällä perunalättyjä ja muita paikallisia herkkuja "vanhan"kaupungin nurkilla. Esa otti heti tavaksi tilastoida kaikki maistetut olut- ja vodkamerkit. Niin oudolta kuin vodkan juominen ruuan kanssa tuntuukin, niin mikään ei ole yhtä voittoisa slaavilaisen fiiliksen nostattaja! Samalla aterialla ei välttämättä kuitenkaan kannata nauttia sekä vodkaa että olutta, sillä puolalaiset mallasjuomat ovat petollisen vahvoja.
Lauantai-aamuna aamiaistarvikkeita herättiin hakemaan läheisestä pikku kaupasta. Muuten meni ihan nappiin, mutta Teron jogurtti osoittautuikin paprikalla maustetuksi smetanaksi. Leivän päälle siis se. Nam. Esa sai erityistä nautintoa lapsuusvuosilta tutuista Neuvostoliiton tuliaisista, kermakaramelleista.
ZYWIEC
Vaikka olin jo edellisvuonna hakenut pitkään Varsovan päärautatieasemaa, niin eksyimme sitä etsiessä taas - kartat kun sijoittavat sen jonnekin missä se on vuosikymmeniä sitten sijainnut. Kadulta saatiin kuitenkin apua ja ehdimme juniimme aivan viime tingassa. Tero jatkoi Krakovaan, me Esan kanssa kohti Zywiecia. Do widzenia!
Zywiin pääseminen kestikin aika lailla. Välillä pääsimme tunniksi surullisenkuuluisaan Katowiceen jaloittelemaan ja loppumatka piti taittaa bussilla, seuranamme lähinnä vaeltelemaan menossa olevia polakkeja. Kisakaupunkiin saavuimme lopulta alkuillasta lauantaina ja pääsimme tankkaamaan spagetit sekä majoittumaan paikalliseen hostelliin. Puolimara oli edessä heti seuraavana aamuna klo 10. Päivä oli pitkään odotettu, juoksusta on puhuttu koko edellinen talvi niin että koko Zywiec alkoi jo saada suorastaan myyttiset mittasuhteet!
Nousin aamulenkille jo seitsemän aikaan arvioimaan sopivaa kisavaatetusta. Lämpötila oli 5-7 asteen nurkilla ja päätin jättää shortsit hostellille. Juoksun lähtö oli kaupungin keskustorilta, jossa olikin melkoinen tohina sinne saapuessamme. Osanottajia ei kuitenkaan ollut kuin muutama sata, joten touhussa oli sellaista mukavan rentoa meininkiä eikä megatapahtuman jäykkyydestä tietoakaan.
Aurinkoisella ja viileällä kevätilmalla oli mahtavaa juosta, mutta reitti oli täällä vuorien kupeessa kovin mäkinen. Tiukalle otti erityisesti 19-20 km kohdalla ollut uuvuttavan pitkä ylämäki sekä sitä välittömästi seurannut yhtä pitkä alamäki, jonka varrella oli jopa hanurisäestystä. Jossain vaiheessa kisaa Esa kommunikoi rinnallaan juosseelle paikalliselle kilpakumppanille olevansa Suomesta, jolloin tämän kaveri oli huutanut suureen ääneen suomeksi: "Joulupukki!" Kohokohta.
Maaliin tultua oli hauska seurata arvontapalkintojen jakoa. Yritin takoa puolan kielen numerot mahdollisimman hyvin päähäni, jotta tunnistaisin josko sieltä huudetaan joko 268 tai 269. Ja niinhän siinä kävi, että Esan numero "dwiescie szescdziesiat osiem" huudettiin, tunnistin sen ja kaveri sai palkkioksi hienon T-paidan! Myöhemmin kisan järjestäjä vielä bongasi meidät lähes ainoa ulkomaalaiset osanottajat ja antoi kummallekin yhden ylimääräisen paidan lisää. Nettosimme koko vajaat kaksi euroa maksaneesta kisasta siis yhteensä viisi paitaa. Kivaa. :)
SZCZYRK JA WISLA
Zywieciin jäimme vielä yhden yön yli palauttelemaan kisan rasituksista. Saimme lisää kulinaarisia nautintoja paikallisen kahvin ja makkaroiden muodossa. Seuraavana päivänä huristelimme sitten bussilla kauniilla paikalla vuoristossa sijaitsevaan Szczyrkin kaupunkiin. Täältä löytyi aivan mahtava majatalo, jossa pääsin yllättäen treenaamaan ranskan kielen taitojani - muuta edes niin suurelta osin yhteistä kieltä ei respan kanssa löytynyt. Iltapäivän vietimme vielä lumen peitossa olleilla vaelluspoluilla. Jaksoimme nousta kilometrin korkeuteen ihmettelemään keväisiä laskettelijoita, kunnes käännyimme takaisin. Erittäin kauniita maisemia. Päivällistä mutustaessamme totesimme yhteen ääneen, että täällä kannattaisi olla vähän lähempänä kesää jolloin metsässä ei olisi enää niin lumista ja märkää. Tarjoilijamme havaittiin olevan asiakaspalvelumoodissa, eli kaksi ylintä paidan nappia auki.
Matkalla takaisin majataloon iltamyöhällä hilpeyttä herätti pääkadun varrella ainoan auki olleen kaupan nimi: Alkohole. TV:ssä Jennifer Lopez puhui möreällä äänellä sujuvaa puolaa.
Seuraavana päivänä pyrimme kohti Wislan kaupunkia, mutta jouduimme toteamaan että julkista liikennettä ei ole. Pitkäänkään ei kuitenkaan tarvinnut kävellä, kun jo saimme liftin (ilmeisesti paikalliselta rallikuskilta). Mäkiä viiletettiin ylös-alas aika kyytiä ja kuskimme yritti myös opastaa meitä ohi vilahtavien paikkoihin saloihin. Yhdessä kohtaa ainakin ohitettiin Adam Malyszin vanha treenimäki, sen verran minäkin tajusin.
Myös Wisla oli miellyttävä miesta. Kiva pikku museo ja viehättävät lenkkeilymaastot jäivät ainakin mieleen. Ilma oli täälläollessa aivan mahtavan keväinen. Ravintolassa tuotiin lasku silitysraudan sisällä. Kävin myös parturissa, jossa kommunikaatio-ongelmista huolimatta tuli ihan kivaa jälkeä. Seuraavaksi olikin jo edessä siirtyminen aivan toisenlaisiin maisemiin, Puolan toiseksi suurimpaan kaupunkiin, Lodziin.
LODZ
Lodzin asemalla meitä odotti edellissyksynä Tampereella vaihto-oppilaana ollut Piotr Gosia-avovaimoineen ja majoituimme heidän kerrostalokämppäänsä. Tapasimme myös Suomessa olleen Wojtekin, joka tiesi kertoa että paikallisen uimahallin katto on joskus romahtanut ja siksi siinä on nyt sellainen Forssan vanhan kuplahallin näköinen hökötys. Itse tosin en juuri ehtinyt muuta kuin sanoa "Czesc" ja vetää herkulliset bigosit nassuun, kun poistuin jo seuraavana aamuna parin päivän Varsovan keikalle vastaan Suomesta lentävää Lepeä.
Taas Varsovassa ja taas Goscieniecissä ja taas oli hauskaa. Uskottava se on, Varsovassa viihtyy hienosti ainakin lyhyissä pätkissä. Sightseeing-osuudella kävimme mm. tsekkaamassa ghetto-muurin jäänteitä sekä Varsovan kansannousun muistomerkkiä. Lepe hämmästeli omaksumaani tapaa ottaa lounaskeiton yhteydessä 50 grammaa vodkaa. :)
Siirryimme takaisin Lodziin iltamyöhällä seuraavana päivänä ja hyppäsimme saman bussin kyytiin, jolla olin siirtynyt Piotrin ja Gosian kämpälle pari päivää aikaisemmin. Bussi lähti kuitenkin aivan omituisille teille ja lopulta teimme päätöksen hypätä pihalle ihmettelemään tilannetta. Kanssamatkustajalta kuulimme, että pitkäperjantain juhlakulkueiden vuoksi bussi- ja ratikkareittejä on muuteltu. Kuluikin aika tovi, ennen kuin löysimme toimivan reitin, mutta onnistuihan se. Illalla syötiin kakkua ja katsottiin Edi - tuo "Puolan mies vailla menneisyyttä".
Lankalauantaina tutustuttiin erinomaiseen kirjamuseoon ja Lodziin (lausutaan Wudzh) muutenkin. Tämähän on ihan ilmiselvä Puolan tampere! Vanha työläis- ja tehdaskaupunki, joka on nyt täynnä hylättyjä tehtaita ja oikein viihtyisä. Isäntämme olivat erityisen ylpeitä Piotrkowskan kävelykadusta ja sen sadoista anniskeluravintoloista. :) Hämmästelimme myös tehdaspatruunoiden prameita hautamuistomerkkejä ja jugend-arkkitehtuuria. Kotiin palattua meille tarjoiltiin mahtavia pierogi-piirakoita, nam nam!
Lauantai-iltana Piotr vei meidät veljensä isoon omakotitaloon kyläilemään. Olipa meininki, velipoika on menestynyt taloudellisesti nyky-Puolassa melkoisen hyvin eikä häpeä sitä näyttää. Saimme nauttia melkoisesta herkkuillallisesta. Muiden palatessa kotiin vetämään sikeitä Lepe ja minä kiersimme vielä Lodzin teknoklubeja. Volyymi oli korviahuumaava.
Matkan kohokohta koettiin jälkimmäisellä klubilla, kun kesken hauskanpidon alkoi pyöriä palomiehiä tanssijoiden seassa. Eikä aikaakaan kun koko mesta evakuoitiin tulipalovaaran vuoksi ja pääsimme odotettua aikaisemmin nukkumaan. Ikimuistoiset bileet! :-)
Kaikkien puolalaisten kulinarististen nautintojen huippu saavutettiin kuitenkin pääsiäissunnuntaina, jolloin matkasimme esikaupunkialueelle Piotrin vanhempien luokse. Olimme kutakuinkin ensimmäiset heidän tapaamansa ulkomaalaiset ja vieraanvaraisuus oli aivan yltiöpäistä! Pöytään kannettiin herkkuja sellaiseen tahtiin, että alta pois. Opimme, että varsinkaan jälkiruuissa ei Puolassa ole tapana säästellä. :) Sitten kun mahat olivat aivan tupaten täynnä, käytiin piipahtamassa kävelyllä jotta saatiin taas pari notkuvaa pöydällistä kakkuja ja torttuja uppoamaan. Melkoista.
Seuraavaksi edessä oli pääsiäismaanantai. Tämän tiesin jo edellisvuoden kokemuksesta kosteaksi päiväksi. Puolalaisten tapana kun on toisena pääsiäispäivänä heitellä vettä muitten niskaan. Kuulemma tämä parantaa tyttöjen hedelmällisyyttä. Tällä kertaa onnistuin kuitenkin välttämään kastumisen. Pakenimme vedenheittäjiä elokuvamuseoon, jossa saimme ihastella mm. Suomen elokuvajournalistit ry:n kunniakirjaa Andrzej Wajdalle. Sain myös toteuttaa pitkäaikaisen (no ei nyt niin kauhean pitkäaikaisen) haaveeni ja käydä Widzewin kotistadionilla.
Kotimatka kävi - jälleen kerran - Varsovan kautta. Goscieniec sai taas kolme tyytyväistä suomalaista asiakasta. Minua oli odottamassa leikkaussali Hatanpäällä varhain seuraavana aamuna, joten Varsova-Kööpenhamina -lennon myöhästyminen vähän arvelutti. Ehdimme kuitenkin jatkolennolle ja ajoissa kotiin. Esan uskollinen pikku linkkari kylläkin jäi Varsovan lentokentän turvatarkastuspisteeseen. Tuliaisiksi tarttui Zubrowkaa ja suolakurkkuja.
Tuskinpa jäi viimeiseksi reissuksi Puolaan!
-- .. -.- .- m i k a