Mika ja Lepe kävivät Luxemburgissa 19.-22. kesäkuuta 2003
Juhannus Luxemburgissa - voiko tylsempää matkaideaa olla?
Tämmöinen reissu kuitenkin Lepen kanssa viime kesänä tehtiin ja kun kerta pyrkimys on raportoida kaikki reissut, niin kerronpa siitäkin. Eikä siinä mitään, mahtava reissuhan siitä tuli! Kuvat:
Mistäkö moinen idea? No Lepe keksi viime keväänä matkakonseptin, että käydään aina viikonloppureissulla siinä kaupungissa mikä hänen "Eurooppalaiset kaupungit" -seinäkalenteristaan kussakin kuussa esiin tulee. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä jännittyneinä avasimme kalenterin seuraavan sivun ja sieltä ilmestyi --- Senaatintori! Juhannus Helsingissä? Ei kiitos, tarvittiin varajärjestelmä. Kirjoitimme lapuille kaikkien niiden eurooppalaisten pääkaupunkien nimet, joissa kumpikaan ei ollut käynyt (plus muutaman muun kiinnostavan, jossa vain toinen oli käynyt) ja pistimme laput pipoon. Päähineessä oli pariisit, roomat, kiovat, madridit, dublinit, lissabonit, sarajevot, bukarestit ja ties mitkä, mutta viimeinen piposta nouseva lappu määräsi määränpäämme: Luxembourg!
(Toim. huom.: kirjoitan tarkoituksella maan ja kaupungin nimen eri lailla, jotta kävisi selväksi milloin puhun kummastakin. Maa on Luxemburg ja sen pääkaupunki on Luxembourg.)
Voihan kevät, kaikista kiehtovista vaihtoehdoista juuri mitä mitäänsanomattomimmalta kuulostava Luxembourg. Vilkaisin piruuttani verkosta mitä siellä on: pankkeja, pankkeja ja pankkeja. Mahtavaa! Voisi vaikka laskea montako pankkia saa bongattua neljässä päivässä.
Olin pari kuukautta aiemmin käynyt olkapääoperaatiossa ja sain siteen kädestä pois sopivasti juuri matkan alla. Lennot Luxembourgiin olivat kovin kalliita ja päädyimme lentämään Brysseliin (siihen maailman aikaan kun Ryanair ei vielä lennättänyt ihmisiä Tampereelta Saksaan tikkarin hinnalla). Kun matka-aikaa oli vain torstai-illasta sunnuntai-iltaan, niin ainoalta kätevältä tavalta siirtyä Luxiin tuntui auton vuokraaminen. Olihan se pieni riski ajella autoa toipilasaikana, mutta ei siitä sitten muuta seurannut kuin ajoittaista natinaa leikkauspaikan kohdalta. Tiellä pysyttiin hienosti.
Ollaan mekin varsinaisia reppureissaajia: viikonloppumatka maailman rikkaimpaan maahan ja vielä vuokra-autolla liikkeellä! Tähänkö on tultu. No, kaikkea on kokeiltava elämässä ettei tarvitse katua. :-) Itse asiassa Luxemburg osoittautui sitten yllättävänkin epäkalliiksi. Belgialaiset näyttivät jopa hamstraavan halpaa bensaa sieltä. Kahvilla käyminen tulee kyllä helposti aivan perkuleen hintavaksi, mutta eipä sekään lennon hintaan suhteutettuna paljon enää kivistä. :)
Brysselistä Luxembourgiin oli nopea ja helppo baana ajaa, mutta perillä oltiin sitten perusteellisesti hukassa. Kun muutenkin ajan autoa n. kerran vuodessa, niin Luxembourgin kapeilla yksisuuntaisilla kaduilla oli huonon kartan kanssa pimeällä aika hankala löytää paikallista hostellia, josta olimme punkkapaikat varanneet. Monta kertaa kierrettiin ympyrää, kunnes lopulta tuurilla löytyi oikea reitti. Hostelli oli itse asiassa ihan keskustan vieressä kyllä, vanhan akveduktin vieressä. Hyvä homma, että olimme varanneet paikat, sillä yksi suomalaisryhmä tuli juuri saapuessamme käännytetyksi täyden hostellin respasta iltayhdentoista aikaan.
Vähän oli kieltämättä stressaava ajo, hostellin kahviossa maistui olut hyvälle vaikka en osannutkaan avata sen korkkia itse (miten perverssi voi kaljapullon korkki olla?). Ruokaa kun lähdimme keskiyöllä etsimään, niin jouduimme yllätykseksemme toteamaan että täällä meneekin ravintolat ihan järjestään ennen puolta yötä kiinni. Auki oli Mäkkärin lisäksi vain Ankara Snack. Nälkä oli sen verran ankara, että kebab maistuikin paremmin kuin miesmuistiin.
Juhannusaattona pääsimme tutustumaan pääkaupunkiin paremmin ja kävikin ilmi, että tämähän on nätti mesta! Oikein silmää miellyttäviä näköalapaikkoja ja vanhoja rakennuksia - eikä pankin pankkia osunut silmään. Ilmakin suosi meikäläistä, joka kesäaurinkoa rakastaa. Alkuperäisestä linnoituksesta on vielä jäänteitä ainakin sen verran, että vanhoihin tunneleihin pääsee tutustumaan. Löysimme kansalliskirjaston, jossa selailimme Pensee-lehteä. Historiallisen museon tutkiminen jäi aikaisen kiinnimenon vuoksi aika vähiin, mutta opimme jotain pientä maan historiasta:
Kaupunki on jo yli tuhat vuotta vanha ja ollut ruhtinaskunta lähes 200 vuotta. Oltuaan välillä Alankomaiden ja Belgian alaisuudessa se itsenäistyi 1867, tullakseen aikanaan molemmissa maailmansodissa Saksan yliajamaksi. Ensimmäisen maailmansodan ensi taistelut itse asiassa käytiin Luxemburgin maaperällä, muistaakseni jossain Clervaux'n lähellä. Sotien jälkeen Luxemburg liittyi NATOon ja alkoi tarjota kansainvälisiä pankkipalveluja - ja rikastui niillä valtavasti. BKT/capita on tänä päivänä maailmassa aivan omaa luokkaansa ja paskaduunia alle puolen miljoonan asukkaan maassa tekeekin suurelta osin vierastyöläiset. Työn etsijöitä pääkaupungissa riittääkin, mekin törmäsimme heti ensimmäisenä aamunamme suomalaiseen parivaljakkoon, joka kiersi kaupunkia (minkä hyvänsä) työnhaussa. Eivät tuntuneet onnistuvan tosin.
Uutisena mulle tuli se, että Luxemburgilla on jopa oma kieli. Maan nimikin on tällä kielellä sellainen kuin Letzeburg, mikä lukee myös luxemburgilaisissa euro-kolikoissa. Hauska yksityiskohta oli se, että kun ajelimme lauantaina maaseudulla ja pysähdyimme Grevenmacheriin lounaalle, niin siellä oli liike jonka ovessa oli saksaksi kyltti: "Emme vaihda luxemburgilaisia kolikoita". Taitavat olla aika harvinaisia ne. Mutta mepä saimme koko kirjon kotiin vietäväksi. :) Myös suomalaiset kolikot tuntuivat olevan haluttua kamaa siellä.
Äkkiseltään kun ajattelee Luxemburgia, niin on ollut vähän sellainen käsitys ettei siellä ole muuta kuin se pääkaupunki. Mutta maahan on yllättävänkin iso, hyvinkin sata kilometriä pitkä, ja siten siellä on ihan kunnon maaseutu. Etelässä on Ranska, siellä kävimme juhannusyön kaffella Thionvillen kaupungissa. Idässä on Belgia, josta tulimme ja jonne menimme. Lännessä on Moselin laakson takana Saksa ja juuri mainitun Grevenmacherin ympäristössä oli oikein leppoisia paikkoja ja kauniita jokimaisemia. Täällä tuotetaan myös valkoviiniä.
Viimeistä yötä viettämään huristelimme pohjoiseen Ardenneille paikkaan nimeltä Vianden, joka oli erittäin pittoreski. Täällä oli joku kuuluisa kirjailijakin (tai muu taiteilija?) asunut, mutta en enää kuollaksenikaan muista kuka. Viandenin hostelli oli aivan mahtavan komea vanha pytinki ja sen ovelta lähti hienoja kävelyreittejä metsän siimekseen. Aivan vieressä oli myös mahtipontinen, keskiaiakainen linna. Oikein kiva paikka, mutta toki täällä niitä saksalaisturisteja viipottaa aika lailla.
Näin. Kannattihan siellä siis sittenkin käydä! Matkamuistoista on vieläkin osin käyttämättä Luxembourgin torilta ostettu käsitekoinen raparperihillo. Nam.
Eurooppalaiset pääkaupungit pipossa -matkakonseptista vielä sen verran, että emme ihan joka kuukausi ole saaneet näitä kierrettyä. Marraskuussa hoitui toinen kohde, Madrid ja nyt odotuslistalla on Zagreb. Tämän jälkeen seuraavassa arvonnassa tulevat olemaan mukana vielä: Dublin, Vaduz, Pariisi, Rooma, Valletta, Sarajevo, Ljubljana, Tirana, Nikosia, Bukarest, Sofia, Kishinau, Kiova, Monte Carlo, Andorra, Skopje ja Bern sekä ylimääräisinä tähtinä Oslo, Kööpenhamina ja Moskova.
-- .. -.- .- m i k a