Lepe ja Mika kroaattien mailla ja mannuilla 18.-23.05.2004

No niin nyt. Ei enää aikailua. Lyhyt matkakertomuksen kuvatus toukokuiselta kuuden päivän Kroatian matkalta:

Valokuvat

Yleistä

Arvontapipo oli talvella armollinen ja seuraavaksi Euroopan pääkaupunkimatkaksemme nousi Kroatian kiinnostava Zagreb. Helatorstaiviikko antoi mahdollisuuden toteuttaa reissu ja käytimme hyväksi SASsin uuden reitin Kööpenhamina-Zagreb tarjousta, niin että lennot saatiin Tampereelta 275 euroon veroineen. Hyvä juttu, kun talvella vielä olin katsellut kaikenlaisia vaihtoehtoja tyyliin Ryanairilla Triesteen ja siitä bussilla, kun suoraan Zagrebiin ei näyttänyt alle 400:n pääsevän.

Kroatia tuntuu olevan nousemassa kovasti pinnalle matkailumaana, yksi jos toinen on kertonut siellä hiljattain käyneensä tai olevansa pian menossa. Ja nähtyäni maan, en ihmettele! Sehän on aivan Euroopan parhaita mestoja ilman muuta. Maisemat hivelee silmiä, safka on herkullista, hintataso on hyvin kohtuullinen, kaupunkielämääkin löytyy, samoin kansallispuistoissa, saaristoa, rantoja, sukellusta... Taisin saada matkalla alkavan espresso-narkomanian, mutta Suomeen palattuahan tuosta on toki taas jo parannuttu. Mutta oli se hyvää!

Mitä vikaa maassa? Ei mitään, jopa korkea työttömyysaste heijastuu yllättävän vähän negatiivisina piirteinä mitä matkailija näkisi/kokisi. Sotaakaan ei tarvitse pelätä, onhan siitä jo kymmenen vuotta. Kaiken kaikkiaan olin - vähän negatiivisestikin - yllättynyt miten mitättömän vähän slaavilaiselta maa tuntui. Paljon enemmän se muistutti Italiaa tai Itävaltaa kuin vaikkapa Puolaa. Kielihän toki on slaavilainen kuten myös Puolan seudulta tuhannen vuoden takaa lähtöisin olevat sukujuuret, mutta siihen se jää.

Zagreb

Saavuttuamme lentokentälle ensimmäinen tyyppi, johon törmäsimme – bussia odotellessa – oli suomalainen reppuselkäreissaaja. Terve ja näkemiin!

Päädyimme loppujen lopuksi viettämään itse pääkaupungissa aika vähän aikaa eikä Zagreb kauhean erikoiselta minusta vaikuttanutkaan. Asuimme viimeisenä yönä ennen takaisin kotiin lähtöä rautatieaseman viereisessä hostellissa, jonka seinät oli kirjoiteltu täyteen haukkuja tyyliin "ei ikinä enää tänne yöksi!" Mutta me viihdyttiin oikein hyvin, päädyimme siihen tulokseen että mesta on kohottanut ilmettään sitten noiden kirjoitusten päivien. Kyllä siellä nytkin oli seinät maalauksessa, että ilmeisesti ne ei kauhean vanhoja tekstejä kuitenkaan olleet... Ei se mikään räkälä silti ollut ja suihkuvesikin oli ihanan lämmintä.

Kuulemma laadukkaampi ja paljon pienempi hostelli löytyy osoitteesta Ravnice 38d, http://www.ravnice-youth-hostel.hr . Kaikkein eniten meitä olisi kiinnostanut asua Medvenican vuorella sijaitsevassa edullisessa Hunjka-Janica -hotellissa, mutta siellä ei puhelimeen vastattu kun yritimme tehdä varausta. In your pocketin mukaan siellä olisi huoneen hinta yhtä halpa kuin noissa hostelleissakin! http://www.hunjka.hr

Zagreb in your pocketia muuten jaetaan kaupungilla ilmaiseksi ja ehdottomasti kannattaa etsiä se käsiin.

No. Zagrebissa parasta oli varmaankin Mount Medvenican luonnonpuisto, jonne pääsee ratikalla keskustasta yllättävän nopeasti (ensin 8 tai 14 Mihaljevacille ja sitten 15 Doljeen). Aivan suurkaupungin vieressä on tosiaan erittäin rauhaisa vuori- ja metsäalue, jossa kelpaisi tallustaa vaikka miten pitkään. Nättiä. Harmi, että emme löytäneet köysirataa huipulle ja että muutenkin aika oli tuolla ollessa kortilla. Kaikenlaisia polkuja siellä kuitenkin metsässä risteilee ja eksyimmepä jonnekin ihme tunnelinrauniollekin.

Ex-futaaja Zvonimir Bobanilla on oma ravintola "Boban" Zagrebin keskustassa, käymisen väärti jos makuhermot kaipaavat italosafkaa. Enemmän diggailimme kuitenkin katedraalin ja markkinapaikan vieressä ollutta kansanravintolaa, jossa söimme pariin kertaan suuren määrän herkkuja pikku rahalla. Tämä huippupaikka löytyy osoitteesta Skalinska 4 ja tottelee nimeä Nokturno. Esim. 15 eurolla irtosi tämmöinen setti: keitto, risotto, pasta, limu, olut, vesi, tiramisu, jäätelö, espresso, brandy... unohtuikohan vielä jotain? Nam. Sen sijaan hienostoravintola Gallon terassilla valkoisten pöytäliinojen äärellä meille tuli aika ulkopuolinen olo kun viereiset pöydät täyttyivät diplomaattien vaimoista ja pukuherroista. Ei ihme, että henkilökunta yritti tullessamme selittää meille sateen uhasta ja sisään siirtymisestä...vaikka taivahalla ei näkynyt juuri hattaraakaan pilven.

Ai niin. Jos Zagrebissa yllättää uusien kenkien tarve, niin kannattaa poiketa liikkeeseen nimeltä Lepen design!

Samobor

Zagreb on kuin Turku, sen hyviä puolia on että sieltä pääsee helposti pois. Junia Kroatiassa ei kulje ihan valtavan paljon, mutta bussi kyytsää. Kekkasimme opaskirjastamme (Bradt) puolen tunnin matkan päässä olevan Samoborin maalaiskaupungin, jonne suuntasimme heti maahan saavuttuamme pariksi päiväksi asumaan. Erittäin hyvä valinta! Samobor oli todella viihtyisä paikka ja pikku hotellimme (Livadíc) siellä aivan mahtava. Vaikea kuvitella, että mitään vastaavaa löytyisi pääkaupungista. Huone oli selkeästi kalustettu rakkaudella, palvelu oli ylen ystävällistä ja ilmapiiri oli miellyttävä. Kadun toisella puolella myydään kuuluisaa paikallista sinappia, muštarda. Paikallinen ja välttämättä kokeiltava drinkki taas on Bermet.

Kaikkinensa 15.000 asukkaan Samoborissa oli semmoista keskieurooppalaisen pikkukaupungin idylliä. Keskustan kahviloissa voisi viettää vaikka koko päivän kremšnitojen ja muiden leivosten parissa, mutta onneksi vieressä on myös kauniita kukkuloita missä ihastella luontoa. Teimme kävelyretken 1200-luvun linnaraunioille ja ellei Lepe olisi ollut silmä kovana matkalla sinne, niin olisin astunut käärmeen päälle. Mutta hienoa oli ja toukokuussa ei vielä ollenkaan liian kuuma trekkailla!

Turismin puolesta Samobor tuntui jo jonkin verran kehittyneeltä, muutama hotelli siellä näytti olevan. Mutta ainakin nyt ennen siisonin alkua oli kovin rauhallista. Joku itävaltalainen liikematkailija tuli aamiaisella vastaan, ei juuri muita. Samoborissa voisi hyvin viettää pitempäänkin, kas kun kyllästymisen iskiessä on aina helppo hypätä Zagrebin bussiin ja poks — olet suurkaupungissa.

Šibenik

Halusimme poiketa myös rannikolle ja kohteeksi valikoitui kehuttu Šibenikin satamakaupunki. Bussimatka kesti 6 tuntia, mutta kyllä se vaikka vain kahden yönkin takia kannatti tehdä. Enemmän tuosta matkasta olisi kyllä saanut irti jos olisi ollut omat pyörät alla. Zimmer frei -tyyppistä majoitusta näytettiin tarjoilevan joka puolella ja Plitvicen kansallispuiston upeiden järvien ja putousten ohi tuntui todella ikävältä vain posottaa pysähtymättä ollenkaan. Makeat oli maisemat myös kun saavuttiin Adrianmerelle! Näimme myös kyliä, joissa suuri osa taloista oli aivan raunioina. Liekö sodan tuhoja? Yhdessä kylässä näytti olevan joku sotamuseokin pihalla olevine tankkeineen. Lumihuippuisia vuoriakin ohitettiin.

Suunnilleen Hämeenlinnan kokoinen Šibenik oli yllättävän pieni paikka ja siellä todellakin oli vain yksi hotelli. Mitään Samoborin majapaikan kodikkuuteen verrattavaa siinä ei ollut ja hintakin oli kilpailun puutteessa turhan kova, mutta vaihtoehtoja ei tosiaan näkynyt. Ainakin sijainti vanhan kaupungin kupeessa ja meren rannan vieressä oli paras mahdollinen. Kuinka ollakaan saimme huomata, että samaiseen hotlaan oli eksynyt Zagrebin lentokentällä tapaamamme suomalaisreppuselkämies! En tiedä kertooko tämä sitten enemmän Kroatiasta matkailumaana vai meistä matkailijoina.

Vanha kaupunki olikin viihtyisä ja Šibenikin katedraalia pidetään yhtenä Kroatian parhaista nähtävyyksistä, mutta parasta täällä kai kuitenkin on se että lähellä on kaksi kansallispuistoa sekä upea saaristo. Paattiin vaan ja saarille - ei voi mennä pieleen!

Saarilla oleva kansallispuisto Kornati oli toukokuussa valitettavasti sulki, joten kävimme vain nopeasti reittilaivalla yhdellä lähisaarista, Kaprijessa. Tekemisen arvoinen reissu sekin, aivan upeita maisemia ja saarella oleva kylä oli oikein idylli paikka. Avantouinnistakin nauttivalla Lepellä oli kova hinku päästä uimaan Adrianmeren vielä hyiseen veteen, mutta varsinaisia uimarantoja täällä ei juuri ollut. Sriman ja Vodicen nurkilta sellainen kyllä sitten löytyi, sinne pääsee Šibenikistä bussilla vartissa. Päädyimme kyllä lopulta sitten uimisen sijaan erään mini-golffia (tasapeli!). :-)

Šibenikin ruokapuolesta sellainen kommentti, että pahaa pitsaa saa joka paikasta - herkullista kalaa yllättävän harvasta. "Juha" on muuten kroatiaa ja tarkoittaa keittoa.

Kotimatka

Eipä mulla sitten oikeastaan muuta. Jatkakaa,

-- .. -.- .-
m  i   k  a