Poikkesin pääsiäisenä (11.-20.4.) Baltian maissa kiertelemässä, mistä ei ollutkaan aikaisemmin Tallinnaa enempää kokemuksia. Hieman hävetti, että noin lähellä on maita joissa ei ollut koskaan käynyt...joskin karttaa katsoessani huomasin, että eipä se Valko-Venäjäkään järin kaukana ole (Encartan mukaan n. 645 km Tampereelta)... Onko kukaan muuten mennyt bussilla Baltiasta Valko-Venäjälle? Käsittääkseni Tallinnasta pääsee Minskiin parilla sadalla markalla hyvän bussin kyydissä.

Valokuvia reissusta on paljon vähemmän kuin Samikilla...löytyy täältä:

http://mikap.iki.fi/ids/index.cgi?mode=album&album=/TRAVELS/baltic-2001

Ajankohtana olin ajatellut, että huhtikuun puoliväli olisi ollut tuolla päin jo hyvinkin keväistä, mutta tosiasiassa edes Liettuassa (Hampurin leveysasteilla) kevät ei ollut yhtään sen pitemmällä kuin Tampereellakaan ja pääsiäisviikonloppuna siellä ropsahti jopa sellaiset 20 cm lunta. Muuten oli oikein kiva taas "pitkästä" aikaa olla matkan päällä, vaikka maat nyt eivät niin kovin eksoottisia olekaan ja meininki muistuttaa monessa suhteessa aika paljon meikäläistä. Harmi kyllä, kommunikaatio paikallisten kanssa oli monasti hankalaa kun yhteisiä kieliä ei oikein löytynyt.

Liettua jäi mulla mieleen maana, jossa on tosi nättejä ja elegantteja kaupunkeja (Vilna, Kaunas). Vilnassa pääsi aivan keskelle Itä-Euroopan suurinta vanhaakaupunkia asumaan 150 markalla per yö rauhallisen kävelykadun varrelle (http://www.litinterp.lt). Vilnan katuja tulikin sitten koluttua ristiin rastiin niin hölkkäilen kuin kävellenkin. Lisäksi poikkesin naapurikaupungissa Trakaissa, joka on vanha keskiaikainen pääkaupunki ja jossa auttelin mummoja keräämään puiden oksilta jotain ihme harmaanruskeita terttumaisia, rumia pötkäleitä sekä polttelin suuni katoamassa olevan karaites-kansan perinteikkäillä tulikuumaa öljyä sisältävillä kibinai-piirailla.

Vilnan jälkeen poikkesin yhdeksi yöksi Aukshtaitijan kansallispuistoon, Ignalinan ydinvoimalan naapuriin (junamatka 2 h ja 17 mk) jossa majoitus löytyi hallintorakennuksesta (50 mk). Ketään muuta täällä ei tähän aikaan vuodesta ollutkaan ja niinpä talossa ei ollut esim. suihkut toiminnassa eikä lämmitystä. Ruuaksi löysin vain mysliä ja lumisateiden keskellä ei luonnon kauneuttakaan osannut arvostaa ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta omaan rauhaan täällä ainakin pääsi.

Liettua on muuten riippuvaisempi ydinvoimasta kuin mikään muu maa, Ignalina tuottaa 80 % sen sähköstä. Noin niin kuin jos olet ihmetellyt, että miksi sitä aikapommia ei ole vieläkään suljettu.

Täältä olin ajatellut jatkaa junalla pohjoisrajan yli Latvian Daugavpilsiin, mutta kommunikaatiovaikeuksien vuoksi en saanut selvitettyä millaisilla yhteyksillä sinne pääsisi enkä joka tapauksessa halunnut jäädä Ignanilan loskakelin keskelle odottamaan sopivaa junaa, joten siirryin takaisin Vilnaan ja sieltä edelleen bussilla maailmansotien väliseen pääkaupunkiin Kaunasiin (2 h ja 20 mk). Kaunasissa Lonely Planetin mainostama hostelli osoittautui mahdottomaksi löytää (no, lopulta talo löytyi mutta ei siellä mitään hostellia ollut...) joten majoituin hotelliin keskikaupungin pitkän kävelykadun varrelle (170 mk). Enpä muuten ole missään muualla nähnyt 3 km pitkää kävelykatua aivan keskustassa!

Latvian visiittini jäi lopulta kolmeen päivään Riiassa. Rajan ylitys muuten bussilla oli erikoinen, kun rajan kohdalla kaikki matkustajat komennettiin autosta ulos. Tämän jälkeen bussi ajoi sellaiset 4 metriä eteenpäin rajan yli ja sitten kaikki hyppäsivät takaisin kyytiin... Enivei, Riika ei ollut minusta yhtä viehättävä city kuin Vilna. Riika kun on ihan oikea Big City, vilkkaine liikenteineen, leveine katuineen jne. Jos Vilna tuntui kuin pikku prahalta, niin Riiassa oli vähän toisaalta Budapestin ja toisaalta Moskovan makua. Keskustasta ei ollut mitään toivoa edulliseen kämppään, mutta trollikalla pääsi kätevästi Turiba-yliopistolle jossa sai meluisassa opiskelijatalossa asustaa kerrassaan 23 markalla per yö! Kämppiksenäni oli fillarilla liikkuva saksalainen, joka kertoi pyöräilleensä kerran Turkista Thaimaahan kautta Karakorum Highwayn...

Latvia oli selvästi venäläisempi maa kuin Liettua, jossa oli hyvinkin omanlaatuisensa kulttuuri. Eikä ihme, Riiassa asuu enemmän venäläisiä kuin latvialaisia! Liettua oli tavallaan hauska sekoitus Keski-Eurooppaa, Pohjois-Eurooppaa, Venäjää ja ihan omaa.

Jos muuten jonkun mielestä Vana Tallinn on kammon makuinen kansallisjuoma Virossa, niin PALJON pahemmaksi vetää Latvia Balzamsillaan...tökötti on sellaisenaan vain juuri ja juuri juotavissa, mutta sitä myydään nätissä pullossa eikä maksa kuin pari kymppiä että siinä mielessä siitä saa hyvän matkamuiston huikaisevan makuelämyksen lisäksi.

Viimeisen stoppini ennen Tallinnaa tein Viron Pärnussa, mikä oli ihan mukava paikka levähtää Riian melskeiden jälkeen...vaikka kaupunki sitten olikin täynnä suomalaisia eläkeläisturisteja. Purjehduskerhon majoitus kustansi LP:n mainostaman 85 mk:n sijaan 150,-. Polkupyörän vuokraaminen (27 mk/päivä) auttoi näkemään ympäristöä vähän enemmän ja täällähän oli viimeisenä päivänä melkein jopa lämmintä - kunnes sade taas kerran alkoi. Latvian ja Vironkin välisellä rajalla muuten bussi tyhjennettiin, mutta tällä kertaa siksi että matkustajat pääsivät pyyhkimään jalkansa rajavartiorakennuksen likaiseen ovimattoon...sorkkatautien leviämisen ehkäisemiseksi nääs...

Viro sitten osoittautui täysin erilaiseksi maaksi kuin eteläiset naapurinsa, myös elintasoltaan korkeammaksi ja se muistuttaakin nykyään hyvin paljon Suomea. Mm. kännyköiden käyttö on aivan yhtä paljon ympäristöä häiritsevää kuin meilläkin ja ihmiset eivät mielellään puutu toisten asioihin. Toisaalta palvelu pelaa paremmin kuin muissa Baltian maissa. Niinpä mulle tuli kaiken kaikkiaan tällä matkalla vähän samanlainen fiilis kuin Kaakkois-Aasiaa kiertäessä, että mailla joiden on olettanut olevan hyvinkin paljon samasta puusta veistettyä, onkin jokaisella aivan selvästi oma kulttuurinsa. Näin se matkailu avartaa. :)

Kaunas-Riika-Pärnu-Tallinna ei muuten bussilla yhteen suuntaan maksanut kuin 80 mk ja siinä mennään koko Baltian halki (500 km ja 11 h). Kun lisäksi hydrofoil-lippu Tallinnasta Helsinkiin oli sekin vain 90,- niin matkaaminen Baltiaan/Baltiassa ei tosiaankaan ole tyyristä. Nythän tosin menin Vilnaan lentämällä Helsingistä, mutta ei sekään kustantanut kuin reilut 800,- ja oli toki kätevää kun kesti vain reilun tunnin. Edes illalla klo 21.30 Vilnaan saapuminen ei ollut mikään ongelma, joskin ensimmäiset kyydintarjoajat aseman pihalla olivat kuulemma mafian tyyppejä. Olipa muuten todella pieni lentoasema, kun kyseessä on kuitenkin Helsingin kokoinen kaupunki!

Sanomattakin selvää, että kannatti käydä - matkailuhan kannattaa aina. Sitä paitsi passissakin on taas monta uutta leimaa. :) Ja kuin loppuhuipennuksena heti saavuttuani kotiin Tampereelle, näin tämän:

http://mikap.iki.fi/travel/rami-polter/

Eli ei kun onnea jos tunnistat tuosta itsesi!

-- .. -.- .-
m  i   k  a