Koska olen kummallinen tyyppi ja kyllästynyt suomalaiseen juhannukseen, niin vietin jussini tällä kertaa Amsterdamissa ja Utrechtissa. Mulle tää oli eka kerta Hollannissa ja jos jostain kumman syystä joku muukaan ei ole sinne vielä ehtinyt (Amsterdam on käsittääkseni Euroopan neljänneksi eniten käyty kaupunki Lontoon, Pariisin ja Rooman jälkeen), niin tässä muutamia kokemuksiani:
"I'm standing proud
in this noble crowd
my banner raised high the coat of arms of Amsterdam
to the mystic sky a magic light enchants the land"
Ensimmäinen fiilis mikä Amsterdamin keskusrautatieasemalta ulos astuessa oli, oli se että täällä Euroopan suvaitsevaisuuspääkaupungissahan on yllättävänkin paljon siirto- ja muista kehitysmaista tullutta väkeä. Keskustan katukuvahan on täynnä surinamilaisia, marokkolaisia, antillilaisia ja ties mitä värikästä poppoota. Ns. "tavallisia hollantilaisia" ei keskustassa juuri näkynyt ja sitten kun näkyi, niin ne olivat aivan erityylisiä tyyppejä kuin ne lupsakat holskit joita olen tottunut maailmalla tapaamaan.
Eikä kaikki olleet edes vähintään 190-senttisiä, niin kuin joskus hollantilaisseurassa tuntuu.
No, ei siinä mitään. Äkkiähän tähän tottui, mutta yhtäkkiä Tampereelta paikalle tupsahtaneena tuo alkuun tuntui vähän oudolta. Ja kauempana keskustastahan sitten näkikin enemmän sen tyyppisiä ihmisiä mitä olin Amsterdamilta odottanutkin. Mutta suurin osa amsterdamilaisista kenen kanssa olin tekemisissä oli kyllä aika epäkohteliaita ja jotenkin tylyjä. Utrechtissa olikin sitten aivan toinen meininki, paljon rennompaa ja mukavampaa väkeä!
Muutama hyvä asia tietää kun menee Amsterdamiin/Hollantiin: jos ostaa meno-paluu -junalipun, niin se paluuosa pitää käyttää samana päivänä - tämä pätee myös lentokentältä tulevaan junaan. Kaksi menolippua maksaa vähän enemmän kuin yksi meno-paluu. Ratikkaan kannattaa ostaa heti lentokentän junalipun myynnistä "strippenkaart", joista pienimmässä on 15 kpl "lippuja". Yksi tavallinen matka maksaa aina kaksi tällaista "lippua" ja kun korttia leimaa ratikassa, niin esim. ensi kertaa korttia käytettäessä leimataan lippu numero 2. Jos tekee kahdelle zonelle menevän matkan, niin leimataan numero 3...vähän aikaa meni setviessä tämän systeemin toimintaa huolimatta Lonely Planetin ohjeista. Useimmiten tosin näytti, että ratikassa leimoja jakoi kuski eikä automaatti.
Amsterdamin majapaikat on kesäviikonloppuisin tupaten täynnä - kaikki näyttää haluavan sinne ja muutenkin tiheään asutussa Hollannissa ei liikaa kämppiä ole. Torstaina pääsin sotkuiseen hostelliin keskustassa ilman varausta ja vielä perjantaina pystyin aamukymmeneltä jatkamaan punkkavaraukseni. Mutta lauantai-aamuna ajettiin pois ja kun about kaikki muutkin kohtuuhintaiset paikat tuntuivat olevan täynnä, niin suunnistin 30 minuutin junamatkan päähän Utrechtiin. Kiva, pikku kaupunki, jossa oli erittäin avulias turisti-informaatiopiste (Hollannissa VVV), joka järjesti halvimman mahdollisen majoituksen.
Utrecht oli ihan mukava paikka ja siellä oli keskustassa kahdet isot bileetkin tuona lauantai-iltana: jonkinlainen homo-tapahtuma, jonka tähtiesiintyjäbandi soittelin kanaaliin rakennetulla lavalla ja "museumnacht" jossa 1300-luvulla rakennetun 112-metrisen kirkontorkin seinälle heijastettiin kummallisia filmejä.
Onneksi eivät heijastaneet kuitenkaan kummallisia filmejä kirkontorin seinään niissä homopippaloissa...
Halpa se ei tosin ollut sekään kämppä, kun ainoa hostelli oli täynnä. 190 Suomen markalla sai marokkolaisperheen isännöimässä pensionaatissa simppelin huoneen kaukana keskustasta. Monituisissa majoituksissa olen minäkin matkoillani ollut, mutta vielä en koskaan missään missä sisään ilmoittautuminen olisi hoidettu näin sekavasti. :) Siinä sinkoili eräskin hollannin-, englannin- ja arabiankielinen sana ja ravattiin eräänkin kerran rappuja ylös/alas ja hörpittiin eräskin kuppi makeaa nescafea ennen kuin lopulta hommat saatiin selväksi. Onneksi ei ollut kiire, kivaahan se oli sekoilla. :)
Kun muistelen kuinka paljon aikanaan Belgian keikalla tulin syöneeksi suklaata ja kuinka paljon Saksassa aina kuluu kaiken maailman leivonnaisia, niin olin aika yllättynyt että Hollannissa ei makean syönti ollut ollenkaan tavallista. Kahviloihin mennään yleensä vain juomaan olutta ja polttamaan pilveä. Hollantilainen olut - taas toisin kuin Belgiassa - on lähes aina mietoa lageria ja tarjoillaan yleensä 2,5 desilitran lasista, joskus pienemmästäkin. Tarjoilijoilla siis kiirettä riittää! Tämä selittää myös sen, miksi "tuoppi" usein maksaa alle kympin meikäläistä rahaa.
Niin ja sen verranhan holskit toki makean päälle ymmärtävät, että popsivat näitä "dropseja" eli lakua/salmiakkia. Odotukset dropsien suhteen oli korkealla, koska moni suomalainen niitä on kehunut. Mutta eihän ne olleet läheskään meikäläisten merkkarien väärtejä. Laku-tyyppiset "dropsit" tuntuivat olevan salmiakkia suositumpia. Tämä oli myös ensimmäinen maa Pohjoismaiden ulkopuolella, jossa näin Xylitol-purkkaa myynnissä. Etiketin mukaan Leafilla on jopa tehdas Hollannissa.
Amsterdam oli Pekingin jälkeen vasta toinen kaupunki jossa olen polkupyöräillyt JA jossa pyöräilijä on kuningas! Ja jopa enemmän kuin Pekingissä. Autoja on toki enemmän ja pyörätiet ovat kapeampia, mutta autothan suorastaa kunnioittavat pyöräilijöitä - kuten myös jalankulkijat! Fillaristien annetaan mennä miten lystää, muut liikkuvat heidän ehdoillaan, vain muita pyöräilijöitä pitää varoa. Huvittavaa Amsterdamin fillareissa on kylläkin se, että useimmat lukitaan paljon arvokkaamman näköisellä systeemillä kuin itse ajopeli. Kuulemma kaupungissa on 550.000 polkupyörää (700.000 asukasta), joista 200.000 varastetaan vuosittain ja 10.000 heitetään loppunajettuina kanaaleihin.
Fillarilla väänsin sitten myös vuoden 1928 olympiamaratonreitin - todella mielenkiintoinen juttu. Amsterdamin olympiastadionilta matka jatkuu Amstel-joen vartta pitkin etelään, Ouderkerkin kylän ohi Uithoorniin ja sieltä takaisin. Oli mukava ajella maaseudulla, tai no, ainakin niin "maaseudulla" kuin nyt Hollannissa on mahdollista. Moni muukin sunnuntaipyöräilijä näytti olevan liikkeellä samalla suunnalla mitä kummallisimmilla ajopeleillä. Tandemia näki jos jonkin moista ja enpä ole muualla nähnyt sellaisia selinmakuulta ajettavia fillareita kuin täällä. Toisin kuin Kiinassa, täällä myös kaupungin ulkopuolella pyöräily oli helppoa ja nautinnollista. Eikä maastokaan ole kovin vaativaa, kun matkaa taitetaan jatkuvasti muutama metri merenpinnan alapuolella...en muista pienintäkään mäen mäkeä koko 42 kilometrin matkalta!
Utelias kun olen, niin tietysti Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueella piti käydä perjantai-iltana. En oikeastaan aikaisemmin ole käynyt iltasella vastaavissa paikoissa kuin Hampurin Reeperbahnilla ja Bangkokin Patpongilla ja täytyypä sanoa, että - vaikka Patpongillakin kaikenlaista kummalista näki - niin aikamoista touhua oli tämäkin. Käy ihmeessä katsomassa, jos tämä kulttuuriteko vielä on tekemättä. :)
Semmonen matka. Toivottavasti tämä nyt ei ollut kauhean pahasti listan aihepiirin ulkopuolelta...ai niin ja se sää: torstaina ja perjantaina oli aivan helvetin kylmä. Enpä olisi uskonut, että Euroopassa Suomen eteläpuolella voi jossain olla keskikesällä näin hyinen keli. Lauantai Utrechtissa oli sitten oikein mukavan lämmin ja sunnuntai maratonreitillä fillaroidessa suorastaan kuuma.
"we're marching on
the shooting company of Captain Frans B. Cocq"
-- .. -.- .- m i k a