« Hyvantoivonniemi | Main | Winelands »

maaliskuu 14, 2008

Pilvinen ja tuulinen Poytavuori

Yksi syy miksi Kapkaupunki on ehka upeammalla paikalla kuin mikaan muu kaupunki, on sen vieressa jokottava reilun kilometrin korkuinen Poytavuori. Se on melko erikoinen ilmestys jyrkkine rinteineen ja taysin tasaisine huippuineen. Yleensa vuoren paalla leijuu pilvia, niin etta ne nayttavat ihan poytaliinalta. Niin tanaankin.

Kaikesta huolimatta lahdin kapuamaan Poytavuoren paalle tanaan. Kaikki sanovat, etta reittien varrella on tana vuonna ollut paljon ryostelijoita eika sinne kannata lahtea yksin, joten ostin opastetun retken. Oppaan ja kahden englantilaiset reppulinaisen kanssa lahdimme sitten aamulla kapuamaan kohti huippua. Toinen englantilaisista oli diabeetikko ja ajattelin etta mitenkahan han jaksaa ylos asti. Mutta hanhan menna tohelsi karjessa kovaa vauhtia, pysahtyen vain valilla mittailemaan verensokeriaan. Sen sijaan kaverinsa uuvahti jo ensimmaisen puolen tunnin jalkeen, joten pysahtelimme vahan valia, mika oli kylla ihan kivaa, koska saimme nautiskella enemman maisemista.

Puolimatkassa maisemat loppuivat ja viimeinen tunti kaveltiin pilvessa ja melkoisen kovaa tuivertavassa tuulessa. Urheasti se vasyneempikin brittitytto kuitenkin jaksoi loppuun asti. Huipulla ei juuri ketaan muita ollutkaan, koysiratakin kun oli kovan tuulen vuoksi suljettu koko paivan. Huipulla kylmyys alkoi tuntua oikein toden teolla, mutta kavelimme kuitenkin vahan ympariinsa ja hammastyttavalla tavalla pilvet aina valilla vaistyivat muutamaksi sekunniksi, jolloin yli tuhannesta metrista avautui hammastyttavan kauniita nakoaloja milloin millekin puolelle vuorta.

Kylla se tosiaan niin taitaa olla, etta Kapkaupunkia hienommalla paikalla ei suurkaupunkeja ole. Sanoisin, etta tama hakkaa jopa Sydneyn, Vancouverin, Barcelonan, Aucklandin ja San Francisconkin.

Taannoisella Hyvantoivonniemen keikalla pyorailin niin ankarasti, etta housut repesivat. Niinpa tanaan iltapaivalla oli aika lahtea housuostoksille. Ihan tosissaan ensin ajattelin, etta voisin hankkia jostain keskustan lukuisista Afrikka-aiheisista toreista varikkaat Afrikka-housut. Mutta eihan niissa juurikaan myyty muita vaatteita kuin paitoja, hameita ja mekkoja. Naista millekaan ei mulla nyt tarvetta sattunut olemaan.

Joten suunnistin tavalliseen vaatekauppaan, jossa vierahtikin aika tovi sovitellessa monenmoisia pokia. Ihan haluamanilaisia ei loytynyt...kaikissa oli jotain vikaa. Sovittamisseremonian kaikkia kiemuroita en oppinut ymmartamaan. Niin se taisi kuitenkin olla, etta sovituskoppiin sai menna mukanaan maksimissaan viisi vaatekappaletta (ja housujen mukana oleva vyo laskettiin mukaan). Jostain syysta koppiin ei myoskaan saanut menna vain yhden tuotteen kanssa, koska silloin mukaan annettiin joku satunnainen paita...

Noh...tanaan piti vaihtaa huonettakin hostellissa. Viihtyisasta neljan hengen dormista paljon ahtaampaan kahdeksan hengen huoneeseen. Vaan eipa tuon niin valia.

Illan kohokohta oli lohoilla hostellin pihan riippumatossa ja katsella Poytavuorta, jonka poytaliina pikku hiljaa punastui auringonlaskun edetessa, ja miettia reittiaan vuoren huipulla. Hokotys nayttaa melko luoksepaasemattomalta, siihen nahden sinne on yllattavan helppo nousta. Lopulta kello 19.06 niin poytaliina kuin Poytavuorikin yhtakkia harmaantuivat, kun aurinko laski.

Posted by keem at 14.03.2008 19:59

Comments

Post a comment




Remember Me?

(you may use HTML tags for style)