« Georgiaan | Main | Armenia: Jerevan »
tammikuu 3, 2008
Georgia: Tbilisi ja Gori
Syysmatka Etelä-Kaukasukselle
(Tämän tekstin on pääosin kirjoittanut Matti Blomqvist, jonka luvalla sen täten julkaisen.)
Matin ja Mikan syysretken kohteena lokakuussa 2007 oli Georgian pääkaupunki Tbilisi ja Armenian pääkaupunki Jerevan. Matkan alkuperäinen idea taisi syntyä muutama vuosi aiemmin Maltalla. Matkalla Maltalta kotiin pysähdyimme pariksi päiväksi Lontooseen josta löysimme Bradtin Armenia-matkaoppaan.
Aloitetaan matkatarina kuitenkin Georgian osuudella.
GEORGIA
Georgia on tuttu nimi useimmille, mutta harvempi osaa paikallistaa sen kartalle. Hämmennystä lisää Yhdysvalloissa sijaitseva samanniminen osavaltio. CIA:n World Factbook kertoo Georgian sijaitsevan "Lounais-Aasiassa". Me tunnemme alueen paremmin Etelä-Kaukasuksena. Jos osaa paikallistaa mielessään Mustanmeren niin Georgian voi sijoittaa sen itärannalle. Georgiasta suoraan etelään sijaitsee Turkin kaakkoisin kulma. Pohjoisessa rajana ovat mahtavat Kaukasus-vuoret ja Venäjä ja etelässä sijaitsee Armenia. Suomesta katsottuna Georgia sijaitsee kartalla suoraan alaoikealle eli kaakkoon Ukrainan ja Mustanmeren takana.
On vähän niin ja näin kuuluvatko Georgia tai Armenia Aasiaan vaiko Eurooppaan. Euroopan maantieteellisiä rajoja ei ole syystä tai toisesta haluttu määritellä Ural-vuorten ja Bosporin salmen väliin jäävillä alueilla. Yksi tämän retken tavoitteista olikin havainnoida maita ehkä enemmän kulttuurisesti kuin maantieteellisesti ja yrittää näin arvioida niiden kuulumista Eurooppaan tai Aasiaan. Olimme melko yksimielisiä siitä, että Euroopassa tulimme käyneeksi.
Georgiasta tuli itsenäinen valtio Neuvostoliiton romahduksen sekasortoisissa oloissa vuonna 1991. Sitä ennen maa tunnettiin Neuvostoliittoon kuuluvana Gruusiana. Asukkaita Georgiassa on palttiarallaa yhtä paljon kuin Suomessa.
Aivan rauhassa eivät georgialaiset ole saaneet maataan rakentaa itsenäistymisen jälkeen. Georgian Venäjän vastaisella rajalla sijaitseva pieni, vuoristoinen Etelä-Ossetian maakunta julistautui itsenäiseksi heti Georgian itsenäisyysjulistuksen jälkeen. Etelä-Ossetia on edelleen tosiasiallisesti itsenäinen vaikka mikään muu maa ei ole tunnustanut sen itsenäisyyttä tai eroa Georgiasta. Georgian Mustanmeren rannalla sijaitseva Abhasian maakunta on myös julistautunut itsenäiseksi ja alueella kahakoidaan ajoittain edelleen. Abhaasit saavat hiljaista tukea Venäjältä, mikä on Georgialle kitkerä pala purtavaksi. Georgian presidentti Mihail Saakashvili uhitteleekin toistuvasti Venäjälle tavalla, joka aiheuttaa kylmiä väreitä ryssänpelkoisessa suomalaisessa.
TBILISI
Sunnuntaina lokakuun 7. Matti lensi Air Balticin koneella Helsingistä Riikaan. Air Balticin tarjouksia kannattaa seurailla, lento maksoi muistaakseni 7 Euroa. Lepe ja Mika olivat menneet Riikaan jo pari päivää aiemmin. Me tapasimme Mikan kanssa Riian kentällä, Lepe oli valitettavasti juuri ehtinyt lähteä takaisin Tampereelle, joten halaamiset olisi jätettävä seuraavaan kertaan. Jatkaisimme Mikan kanssa saman tien Air Balticin lennolla Tbilisiin. Kone olisi perillä Tbilisissä maanantaina aamukolmelta, joten olimme varanneet hostelin etukäteen.
Hostelin varaaminen Tbilisistä ei ollut ihan suoraviivainen juttu. Yksikään tuntemamme hostelien varauspalvelu netissä ei tuntenut Georgiaa. Bradtin matkaoppaasta ja Lonely Planetin sivujen keskustelupalstoilta löysimme yöpymisvinkkejä mutta lähettämiimme sähköpostitiedusteluihin ei tullut ainoatakaan vastausta viikkoihin. Epäilimme että georgialaiset hostelinpitäjät eivät ehkä osaa englantia. Toinen vaihtoehtoinen syy oli Matin löytämä tieto, että niin Georgiassa kuin Armeniassakin vain n. 5 % väestöstä käyttää internetiä. Niin tai näin, lopulta noin viikko ennen matkaa saimme kontaktin yhteen majataloon (Edem), josta heti varasimme huoneen.
Lento Riiasta Tbilisiin meni leppoisasti yön pimeydessä, eikä kestänyt montakaan tuntia. Mikan vieressä istunut vironvenäläinen mummo oli juttutuulella, ja kertoili olevansa menossa tapaamaan Tbilisissä rakennushommissa olevaa poikaansa. (Myöhemmin saimme huomata, että rakennusmiehiä Tbilisissä todella tarvitaan, käytännössä koko pääkatu oli remontissa.) Mummo haukkui Tbilisin kamalaksi paikaksi ja tarjosi sinne matkaamaan ajautuneelle Mikalle lohduksi persikan.
Maahantulomuodollisuudet sujuivat mutkattomasti. Georgiaan ei vaadita viisumia EU-kansalaisilta. Hostelin emäntä Nana oli kentällä vastassa ja ohjasi meidät autolleen. Yöllinen ajomatka halki hiljaisen mutta valaistun Tbilisin teki melkoisen vaikutuksen molempiin matkalaisiin.
Aamulla Nana valmisti runsaan aamiaisen; paistettuja munia, leipää ja kahvia. Lähdimme saman tien jalkaisin tutustumaan Tbilisiin. Ensimmäinen kohtaamamme kaupunkilainen kuuli puheemme ja sanoi selvällä suomen kielellä "suomi". Meitä nauratti ja selvisi että herra oli kova mäkihyppyfani, piti suomalaisista puukoista ja tunsi talvisodan historian. Miten hän tunnisti kielemme, ei selvinnyt.
Kävelimme hiljakseen kaupungin halki juna-asemalle. Tbilisin keskusta on yllättävän upea. Hienoja suuria kivirakennuksia ja leveä bulevardi johtaa koko kaupungin halki keskusaukiolle. Päivän tehtävänä oli hankkia junaliput Jerevaniin, Armeniaan. Saamiemme etukäteistietojen mukaan juna kulkisi seuraavan kerran keskiviikkona (oli siis maanantai). Sekavahkolla asemalla selvisi, että juna menisikin vasta torstaina. Lyhyen neuvottelun jälkeen päädyimme kuitenkin junakyytiin. Vaihtoehtona olisi ollut marshrutka eli ihmisiä ja tupakansavua täynnä oleva Ford Transit-taksi. Ostimme samalla junaliput Goriin, tunnin junamatkan päähän Tbilisistä. Gori on erään Josif Vissarionovitš Džugašvilin syntymäkaupunki ja siellä sijaitsee herralle omistettu suuri museo. Kyse on tietysti Georgian suuresta pojasta, Josif Stalinista.
GORI JA STALIN-MUSEO
Stalinia yleisesti pidetään ihmisenä, joka on vastuussa useamman ihmisen kuolemasta kuin kukaan muu. Joidenkin mielestä Mao tosin toimillaan aiheutti välillisen kuoleman vielä useammalle, ja toisten mielestä Hitler oli vielä pahempi diktaattori kuin Stalin. Ehdottomasti "Isä Aurinkoinen" oli kuitenkin yksi kaikkien aikojen julmimmista hallitsijoista, ja tapatti kymmeniä miljoonia ihmisiä - pääasiassa omia maanmiehiään.
Stalin oli kotoisin Georgiasta, pienestä Gorin kaupungista. Hänen hirmutekonsa paljastuivat maailmalle vasta muutama vuosi miehen itsensä kuoleman jälkeen. Tuolloin, 1950-luvun lopulla, Neuvostoliitossakin lopetettiin Stalinin urotekojen glorifiointi. Tänä päivänä koko maailma halveksii Stalinin tekoja. Koko maailma, paitsi Gorin kaupunki, joka yhä jaksaa ylpeillä kasvatistaan kuin Suomi Sibeliuksesta.
Tiistaina aamulla klo 9.15 istuimme ihmisiä täynnä olevassa Gorin junassa. Kun konduktööri antoi lähtömerkin, puolet vaunussa olleista ihmisistä lähti ulos. Tulkitsimme että tämä joukko oli saattamassa matkaan lähtijöitä. Perillä Gorissa ihmettelimme ensin valtavan kokoista ja -korkuista Stalin patsasta keskusaukiolla. Stalin-museossa meitä opasti viehättävä georgialaisneitonen, jolla tosin oli niin kiire, että hän hädin tuskin ehti näyttää meille olennaisimmat asiat. Omin päin museossa ei valitettavasti saanut kiertää.
Museo oli ehdottomasti kokemisen arvoinen. Saimme nähdä mm. suomalaisten Stalinille lähettämän 70-vuotislahjan. Se oli koivusta veistetty malja, jossa oli korkokuva joka muistutti kovasti reessä matkaavaa joulupukkia. Stalinin yksityisvaunussa törmäsimme miesjoukkioon, joka puhui tuttua kieltä. Tallinnan Teknillisen Korkeakoulun kuoro oli esiintymismatkalla. Saimme kutsun konserttiinkin, mutta aikataulumme ei valitettavasti antanut tähän mahdollisuuksia. Gorista takaisin Tbilisiin matkasimme epämukavasti marshrutkalla.
TAKAISIN TBILISISSÄ
Keskiviikkona jatkoimme Tbilisin nähtävyyksien tutkimista. Kävelimme vanhaan kaupunkiin jossa sijaitsee upea linnoitus, kasvitieteellinen puutarha sekä ikivanhoja rikkivesikylpylöitä. Kylpylään emme päässeet, taisi olla naisten kylpypäivä. Samalta suunnalta löytyi myös paljon hienoja kahviloita, kaupunginmuseo ja kiinnostavia kauppakujia. Nähtävää riitti hyvin koko päiväksi. Tbilisi osoittautui erittäin viihtyisäksi kaupungiksi. Tbilisi on kaukana matkailijoiden suosimilta reiteiltä, joten kovin monta reppuilijaa sinne ei eksy, mikä on kyllä vahinko.
Tbilisin ja Gorin lisäksi emme nähneet oikeastaan mitään Georgiasta. Ensi kerralla täytyy varata enemmän aikaa ja vierailla ainakin Batumissa Mustanmeren rannalla sekä monen Georgian matkailijan kehumassa Kutaisin kaupungissa. Tbilisistä on myös junayhteys Bakuun, Azerbaizhaniin, mikä on jo sinällään riittävä syy mennä Tbilisiin uudestaan.
Torstaina aamulla heitimme reput selkään ja lähdimme lorvimaan päiväksi kaupungille. Juna Jerevaniin lähtisi illansuussa. Junamatka olisi jännittävä kokemus monella tavalla. Ei varmaankaan vähiten siksi, että meillä ei ollut Armenian viisumia.
Posted by keem at 03.01.2008 17:46