« Vajaa kuukausi Bulgariassa | Main | Päivitys »
heinäkuu 1, 2005
Bulgaria, osa 2: Plovdiv
Plovdiv oli nätti kaupunki ja matkakokemus siellä sikäli poikkeuksellinen, että erittäin harvoin olen majoittunut kymmeneksi yöksi peräjälkeen samaan kaupunkiin ja vieläpä samaan hostelliin. Aika tapahtumaköyhää elämäni Plovdivissa kyllä oli, kun en niin kauheasti ehtinyt leikkiä turistia. Mukavaa siellä silti oli.
Hostellilla oli erinomainen sijainti vanhankaupungin keskellä ja kaikin puolin tämä "Sportna Sreshta" on erittäin suositeltava paikka asustaa. Plovdivissa ei halpoja kämppiä olekaan, mutta täältä saa oman yhden hengen huoneen sentään 13 eurolla. Rakennus on oikein mainio kaksikerroksinen vanha kivitalo, jossa on valtavan korkeat 4-metriset huoneet. Puulattia ja -ovet antavat puutalomaisen tunnelman. Oma huoneeni oli kovin pikkuinen luukku eikä erityisen viihtyisä, mutta mitä ohimennen näin isompia huoneita niin näyttivät oikein kivoilta. Ja kaiken keskellä on valtava olohuone. Suihkusta tuli lämmintä vettä ja huoneeseen tuotiin sähköpatteri, joten palellakaan ei tarvinnut.
Hostellin henkilökunta ei juuri mulle jutskaillut. Respassa näytti toimivan kaksi nuorempaa tyyppiä vuoropäivin ja kaksi vanhempaa vuoroöin. Monta päivää ehti mennä ennen kuin kenenkään kanssa vaihdoin useamman sanan kuin oli pakko, vanhemman polven edustajat kovin ilahtuivat hapuilevista venäjän kielen sanoistani. :) Aamiainen tarjoiltiin yleensä kuistilla ja kun maaliskuussa ei ole kotona ole oikein vielä tottunut tarkenemaan ulkosalla, niin olipa mahtavaa kun heti ensi päivinä Plovdivin valtasi kaikkien aikojen maaliskuinen lämpöaalto. Lämpömittari kipusi 23 asteeseen asti! Aamiainen ulkona ja auringossa oli aina nautinto, jonka parista ei ollut helppo lähteä huoneeseen gradua kirjoittelemaan. Se vaan tarjottiin yleensä niin myöhään, että yleensä ehdin tehdä aamulenkin siihen alle, mutta sehän sopi oikein hyvin kuvaan. Kylmimpänä aamuna lämpötila tihkusateen keskellä jumiutui kahteen asteeseen, joten vaihtelua keleissä kyllä piisasi.
Aamulenkkipäivinä työnteko jäi aamupäivällä jäi yleensä 2-3 tuntiin, kun iski lounasaika. Yksi jos toinenkin lounaspaikka tuli testattua ja Bulgarian hintataso ihastuttavan edulliseksi todettua. Ainoa vika ruuassa usein oli vaan se, että se oli valtavan lihaisaa ja juustoisaa. Ruokajuomana opin käyttämään aryania, eli laimennettua jogurttia.
Iltapäivälenkit tein yleensä siinä klo 16 aikaan ja silloin tavaksi muodostui hakea lähikaupasta aina purnukallinen bulgarianjogurttia sekä sekoittaa se Dexalin palautusjuomajauheeseen. Melkoista namia! Suihkun jälkeen ehti vielä painaa pari tuntia iltatöitä ja sitten taas kaupungille ruokaa hakemaan. Lauantai-illan päivällinen oli ikimuistoinen, kun ravintolalla oli sellainen vetonaula että tarjoilijat aina puolen tunnin välein kävivät tanssimassa kunnon discokoreografioiden kera Ruslanan Villiä tanssia ja menneidenkin vuosien hittejä. Bulgariahan muuten tänä vuonna osallistui ensi kertaa itsekin Euroviisuihin, tosin heikolla menestyksellä.
Lenkkeillessä kaupunkia ehti näkemään oikeastaan parhaiten. Välillä yritin kiertää vanhankaupungin kujia juosten, mutta se oli kyllä mukulakivistä ja isoista mäistä johtuen melkoisen hankalaa. Plovdivin vanhakaupunki on todella iso ja hyvässä kunnossa, tutustumisen arvoinen! Hieno tunnelma aamusta iltaan, vaikka iltasella sen hiljaisuus vähän hirvittääkin. Useimmiten suuntasin lenkkini Maritsa-riven vartta pitkin kohti Plovdiv Sports Complexia, joka olikin melkoinen paikka. Kolme yleisurheilukenttää, sekä vähän maastojuoksupolkujakin. Lisäksi yhden jos toisen urheilulajin fasiliteetteja, mm. täysimittainen soutustadion. Soutustadikka olikin melko vaikuttavan näköinen paikka, suuri tekojärvi oli sitä varten rakennettu ja sen ympäristö näytti olevan suosittua ulkoilualuetta.
Muutaman kerran lenkeillä tuli eksyttyä. Erään kerran menin Maritsan vartta eri suuntaan kuin normaalisti ja päädyin mustalaisten kansoittamaan slummikaupunginosaan. Yleensä ne brezhneviläiset kerrostalolähiöt eivät olleet sen kummempia paikkoja kuin muutkaan, mutta täällä oli aivan eri meininki. Yhtäkkiä olin satojen pihalla, kymmenien kerrostalojen vieressä maleksivien romanien ympäröimänä ja melkoisena ihmetyksen aiheena. Yksi jos toinen alkoi huudella ja osoitella perääni, joten aika äkkiä käännyin kannoillani ja onnistuin onneksi poistumaan paikalta ennen fyysistä kontaktia kehenkään. Olipa omituinen kokemus, slummi tuli vastaan ihan yhtäkkiä ja arvaamatta. Ei epäilystäkään, etteikö mustalaisilla olisi tässä maassa varsin surkeat oltavat. Slummin ulkopuolella heitä ei juuri näkynyt muutenkin kuin silloin tällöin romuja keräämässä hevoskärryihinsä.
Turkkilaiset on toinen merkittävä vähemmistö Bulgariassa ja heidänkin läsnäolonsa selvästi tunsi Plovdivissa. Itse asiassa ensi iltana kun kaupunkiin saavuin, niin ensimmäisellä iltalenkillä muistan ajatelleeni että täällähän on vähän kuin turkkilainen tunnelma. Hupsua sinänsä, kun en ole koskaan Turkissa käynyt, mutta kai sen silti osaa aistia. Selvästi jotenkin etelämaalaisempi ote kuin muissa Itä-Euroopan maissa missä olen käynyt. Vaikka Kaakkois-Eurooppaahan tämä kait lähinnä on.
Itse vanhankaupungin lisäksi Plovdivin nähtävyyksiin kuuluu ainakin pari tuhatta vuotta vanha roomalainen amfiteatteri. Ko. monumentti on löydetty 1970-luvulla ihan vahingossa, kun maata on myllätty jotain uusia rakennuksia varten. Teatteri on vanhankaupungin sisällä, itse asiassa aivan kaupungin keskustassa ja on kieltämättä vaikuttava, vaikka en sisällä ehtinyt koskaan käydäkään. Sopii oikein hyvin tällaisen vanhankaupungin lavasteeksi.
Turvallisuuden suhteen Plovdivissa ei ollut mitään ongelmia. Muutama katulapsi eräänä iltana vähän meinasi ahdistella, mutta heidätkin oli helppo karistaa kannoiltaan luikahtamalla lähimmän ravintolan ovesta sisään. Rauhallinen kaupunki ja oikein miellyttävä tunnelma.
Yhden iltapäivän otin vapaata käydäkseni katsomassa läheisen Rhodope-vuoriston kylien keskeltä löytyvää Batshkovon luostaria. Kyseessä on kuuluisan Rilan jälkeen Bulgarian toiseksi suurin keskiaikainen luostari ja käynti oli helposti tuon muutaman tunnin hinnan arvoinen. Jo bussimatka vuoristoon oli mukavaa vaihtelua ja alueen raikas ilma teki hyvää kaupunkiolosuhteisiin tottuneille keuhkoille. Itse luostari oli oikein hyväkuntoinen ja kaunis, etenkin seinämaalaukset olivat vaikuttavia. Kuulemma siellä olisi mahdollista yöpyäkin.
Paljon tämän enempää kerrottavaa ei Plovdivista nyt sitten herukaan. Kyllä sinne toistekin menisi!
Posted by keem at 01.07.2005 15:05