« Arthur Lydiard on poissa | Main | Valokuvia Northlandista »
joulukuu 17, 2004
Pyöräilyt pyöräilty, Lepekin perillä kiwi-maassa!
Hellurei! Nyt on mennyt liian pitkä pätkä ilman päivityksiä, että kykenisin pitämään blogia kunnolla ajan tasalla. Sitä paitsi nyt kun meitä on kolme reissaajaa, niin blogiin kirjoitteluunkin jää selkeästi vähemmän aikaa.
Joka tapauksessa ajelimme Hazorin kera tandemilla Aucklandin pohjoispuolella, Northlandissa kuutisen päivää. Eipä se tandemilla huristelu ihan niin helppoa ole kuin tavallisella fillarilla, joskin takana istuvalla on välillä ihan leppoisatkin oltavat. Emme valitettavasti ottaneet kotoa pyöräilyhousuja mukaan, joten takamus joutui yllättävänkin kovan kärsimyksen välittäjäaineeksi.
Kuten oli luvattu, niin mäkistä Northland oli. Niinpä meidän kilometrimäärätkin jäivät aika pieniksi, mikä taas tarkoitti sitä että meno oli yhtä päivää lukuun ottamatta mukavan leppoisaa. Toisena päivänä, lauantaina, jouduimme polkemaan viisi tuntia ja 90 kilometriä että pääsimme Waipu Coven leirintäalueelle asti. Muut päivät jäivät alle 50 kilsan ja tyypillinen ajoaika oli sellaiset kolme tuntia. Espanjan tyyliin tasaisia teitä ei juuri näkynyt ennen kuin rannikolla jonkin verran. Sen sijaan reitit etenivät vuoron perään ylä- ja alamäkiä, mikään ei kyllä ollut mitenkään järkyttävän suuri.
Ilmat olivat aika vaihtelevat, mutta sateessa ei tarvinnut polkea käytännössä yhtään. Ainahan sitä saattoi teltassa aamulla odotella sateen taukoamista. Lämpötilakin oli yleensä pyöräilyyn mitä mainioin, mitä nyt viimeisenä päivänä Whangarein nähtävyyksiä kiertäessämme tuli yllättävä 28 asteen helleaalto jostain.
Northlandista löytyi ihan mukavan hiljaisia teitä mitä ajella, hiljaisimmat vaan eivät olleet päällystettyjä. Mutta soratietkin kulkivat tandemilla yllättävän hyvin. Pikku tietä poikkesimme mm. Pakirin leirintäalueelle Tyynenmeren rannalle, josta aamulla jatkoimme kahlaamalla mereen laskevan joen toiselle puolelle, tandemia ja tavaroita kantaen tietysti. Tämän Hazorin innovaation ansiosta säästimme ainakin tunnin, ellei parikin istumista tandemin epämukavalla penkillä. Jälkeenpäin meille selvisi, että kahluupaikan vieressä pesineet paikalliset meriharakat ovatkin hyvin uhanalainen laji, jota ei saisi häiritä. Kyllähän ne vähän meistä hermostuivat kun poikasiakin näytti olevan huollettavana, mutta väitänpä ettei meistä sentään yhdellekään meriharakkaperheelle mitään varsinaista haittaa ollut. Muitakin harvinaisia lintulajeja tällä Waipun alueella oli, eräskin populaatio on kuulemma vähentynyt jo n. 30 yksilöön.
Pakirista eteenpäin lähti oikein hauska "viidakkotie", joka toi mieleen jotkin tiet Boliviassa. Tie mutkitteli erittäin vehreän metsän keskellä ja saimme ihmetellä kauniita jättiläissaniaisia ja monenmoisia puita. Yksi kauri-puukin osui reitille, joskin tunnistimme sen kauriksi vasta myöhemmin katsomalla Hazorin siitä ottamaa valokuvaa. Sen verran paksu runko sillä oli, että kiinnitti kyllä huomiota. Kaureja näimme sitten myöhemmin Whangareissa, jossa on oikein pikku metsikkö nuoria, alle 500-vuotiaita kauri-puita sekä muitakin jättiläisiä (joiden nimet ei nyt just tule mieleen).
Waipun alueen hiekkarannoilla olimme toisenkin yön, kun yhden päivän ajelut jäivät 45 minuuttiin meikäläisen yllättäneen heinänuhan takia. Oireet tulivat rajumpina kuin koskaan ja viime sunnuntaista lähtien on hengenahdistus ollut alituinen vaiva. Tänään täällä Aucklandissa tosin tuntuisi ensimmäisen kerran tapahtuneen edistystä. Säätiedotteenkin mukaan heinälajien kukinta on juuri nyt pahimmoillaan, joten saapa nähdä miten jatkossa jakselen. Ensi viikolla olisi se toinen vuorijuoksukisakin...
Yksi pikkutie lähti Ruakakasta kohti Waipu-luolia ja siellä saimme ajella pari tuntia käytännössä täysin yksiksemme. Totta kai ympärillä oli sentään lampaita ja lehmiä, joita tässä maassa näyttää laiduntavan aivan joka puolella. Hauskasti lampaat näyttivät usein vastaavankin ohiajelevan Hazorin määiskelyihin. :)
Joka tapauksessa Waipun luola oli ihan käymisen arvoinen mesta. Mikään pitkä tunneli sieltä ei lähtenyt kiemurtelemaan, mutta iso luola stalagmiitteineen oli hämärässäkin näyttävä näky. Katossa loistavat kiiltomadot loivat mestaan aivan oman tunnelmansa.
Pyöräilymme päättyi sitten lopulta Whangarein kaupunkiin, joka on suurin asutuskeskittymä tässä maassa Aucklandin pohjoispuolella. Ei mikään turha mesta, sieltä löytyi mm. Manse Street! Vietimme Whangareissa pari yötä ja ihastelimme kauri-puita sekä Whangarei Falls -putousta ja paikallista luolaa, Abbey Cavea. Tämä Hämeenlinnan kokoinen pikku kaupunki tuntui oikein mukavalta paikalta. Hyppäsimme kuitenkin eilen bussiin, saimme sen tavaratilaan tandeminkin mahtumaan ja palasimme takaisin Aucklandiin. Juuri parahiksi kun Lepekin saapui tänne Suomesta eilen!
Aloe Tree -hostelli on taas majapaikkanamme ilmaisine internetteineen. :) Näköjään Polarin sykevyö, jonka lähtiessä tänne unohdin, on kadonnut jonnekin jäljettömiin. Parempiin käsiin on eilen illalla mennyt myös sähköpistokeadapterimme (se puukolla vuollettu), joka jäi hieman liian pitkäksi aikaa lojumaan julkisiin tiloihin. Muuten Aucklandissa on kyllä ollut oikein kiva olla takaisin. Lepe tuntuu kovasti kärsivän vielä jet lagista, uni tulee väkisin iltakuuden maissa ja aamulla herätys ennen auringonnousua. Eipä voi mittään.
Tänään kuvailimem kolmistaan videolle ajelua tandemilla läheisellä mäkisellä kadulla. Taisimme herättää melko lailla hilpeyttä kurvailemalla mäkeä pieniä pätkiä ylös ja alas yhden kuvatessa meininkiä videolle. Mutta ainakaan ei tullut yhtään kolaria! Tandemilla ajelin vielä Lepen kanssa hetken kaupungin puistoja katsellen, kunnes kävimme sen äsken palauttamassa vuokraamoon. Seuraava ohjelmanumero olisi sitten auton vuokraaminen, mutta se jää huomiseen koska liikkeet näyttivät olevan äsken menneet jo sulki. Ace Rentals lienee se firma, josta lähdemme tandemia vauhdikkaampaa menopeliä yrittämään saada. Sitten saadaankin jänniä tilanteita kun kolme autotonta turistia yrittää totutella ajamaan vasemmanpuoleisessa liikenteessä...eipä ole ainakaan niin pahaa taakkaa eripuolisesta liikenteestä kuin niillä jotka kotonakin ajavat autoa!
Kävimme tänään myös kaupungin parhaaksi nähtävyydeksi mainostetussa Auckland Museumissa, jossa olikin varsin messevästi esillepantu maan historiaa sekä luontoa. Opin mm. sen, että muinaiset maorit pitivät kauri-puuta kaskelotin isänä sekä sen, että kumara on tullut polynesialaisten mukana Uuteen-Seelantiin peräti Etelä-Amerikasta asti! Melkoisia purjehtijoita ovat olleet jo ammoisina aikoina. Luonnontieteellisellä puolella täytetyt kiwi-linnut olivat yllättävän suuria, weta-hyönteiset uskomattomat julman näköisiä ja luista rekonstruioitu muinainen jättiläismoa-lintu käsittämättömän valtaisan kokoinen. 2,5 tunnin aikana ei museosta ehtinyt nähdä puoliakaan, mutta eiköhän me jonkinlainen johdanto maahan sieltä saatu.
Huomenna siis toivottavasti alla on auto ja suuntana todennäköisesti seuraavaksi Rotoruan kuumat lähteet!
Posted by keem at 17.12.2004 08:39
Comments
Mahtavaa lukea näitä tarinoita, vaikka hiiiiukan harmittaa, etten ole mukana.. :) Mutta näemmekös kenties tandem-videoita täällä joskus?
Pitäkää hauskaa älkääkä polttako itsejänne kuumissa lähteissä!
Posted by: mrks at 17.12.04 15:37
Hei, älkäähän loukatko itseänne ajellessa. Me
täällä vietimme Johannan 18-vuotis synttäreitä
eilen. Sää on kaikkea muuta kuin jouluinen, teil-
lä siellä on varmaan mukavammin. Mukavaa jatkoa!
Tv. Hämeenlinnan porukka
Posted by: Heli at 19.12.04 12:31