« Valokuvia Northlandista | Main | Hyvaa joulua Wellingtonista »
joulukuu 22, 2004
Tappajalehmien hyokkays
Pikainen päivitys missä mennään, Bay View Holiday Parkissa kun on aika hintava nettiyhteys. Auto löytyi lauantai-aamuna Ace Rentalsista, ihan siisti viisi vuotta vanha Corolla lähti alle 20 eurolla per päivä. Takakontissa on mukavasti tilaakin, joten nythän matkailusta tuli oikein erityisen helppoa. :)
Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottui näköjään ihan saman tien, ehkä tietysti auttoi että olin jo ollut pari viikkoa maassa. Sen sijaan ratin olemiseen oikealla puolella ei ole ollut niin helppo tottua. Suurin ongelma on se, että on todella vaikea hahmottaa missä auton vasen etunurkka menee ja varsinkin tien kurvatessa vasempaan se ajautuu helposti lähelle piennarta. Nyt kyllä alkaa jo tuokin asia sujua. Ollaan Hazorin kanssa ajeltu pääasiassa vuoropäivinä. Lepe kokeili oikeanpuoleista rattia ja automaattivaihteita ensi kertaa Taupon kasvitieteellisessä puutarhassa (jota todellakin kierretään autolla, välillä pysähtyillään tekemään kävelyjä) ja innostui siitä niin että posotti toista tuntia mutkaisella ja mäkisellä vuoristotiellä matkalla Pohjoissaaren halki Tongarirosta Napieriin.
Tuo tie olikin yksi kiehtovimmista tähän asti. Alue oli lähes asumatonta, muutama maatila ja niiden mukana valtavasti lampaita tietysti. Valkoisia pisteitä vaan näkyy ympäri mäkien rinteitä. (darn, nyt tämä nettiautomaatti varasti multa 2 dollaria, sessio jää entistä lyhyemmäksi). Yksi 75-metrinen rinne pysähdyttiin kipuamaan ylös ja Lepen kanssa taisimme mennä lehmien laitumella vähän liian pitkälle kun satakunta lehmää alkoivat lähestyä ainakin minun mielestä erittäin uhkaavan näköisinä. Tunnelma oli kuin pahemmastakin kauhuleffasta ja paetahan sieltä piti heti kun oli saanut kuvan napattua...
Muuten ei ole ollut ihan noin jännittävää. Ensin ajelimme Aucklandista ulos ja pikkuteitä pohjoisrannikkoa pitkin lähes Coromandeliin asti, yöpyäksemme Putarurun leirintäalueella jossa sai lillua 40-asteisessa vedessä. Sunnuntain vietimme Rotoruan vulkaanisia ihmeitä töllistellen. Mahtavia geysireitä, pulppuavia lähes kiehuvia mutalammikoita ja muuta jännättävää riitti. Pohutu-geysir ei kuitenkaan purkautunut, vaikka tunnin ajan sitä sitkeästi odotimme. Tänne oli roudattu pari kiwiäkin ihmisten ihmeteltäväksi. Kiwi on yllättävän iso lintu, en ollut yhtään tajunnut että se on niin valtava. Ainakin kissan kokoinen. Todella erikoinen otus, muistuttaa melkein enemmän nisäkästä kuin lintua mutta kuitenkin lintujen tapaan munii. Muna on lähes puolet itse linnun koosta, mikä kuulemma johtuu siitä että muinaisina aikoina kiwi on ollut vielä paljon kookkaampikin. Kiwit ovat lähes tyystin kadonneet maailmasta, kymmenistä miljoonista on pudottu joihinkin tuhansiin. Saa nähdä saadaanko se pelastettua, yritys täällä ainakin on kova.
Nyt alkaa aika loppua. Taupossa poikkesimme myös paikalla, jossa reilu 2000 vuotta sitten tapahtui viimeisen 5000 vuoden ajan suurin tulivuorenpurkaus. Vaikutukset nähtiin ehkä Kiinassa ja Italiassa asti ja kraateriin muodostui valtava Taupo-järvi. Ei voi kuin ihmetellä ko. räjähdyksen kokoa kun järveä katselee. Taupossa käytiin myös lyhyellä ratsastusretkellä, sai Hazorkin uuden kokemuksen!
Tongariron kansallispuistossa piti tehdä maan paras yhden päivän vaellus, mutta sää esti suunnitelmat. Vettä alkoi tulla oikein kunnolla ja näkyvyys putosi nollaan, mikä tarkoitti sitä ettei kannata lähteä vaeltelemaan jos ei kerta mitään kuitenkaan näe. Niinpä siirryimme tänne Napierin kaupunkiin itärannikolle, joka on kuulemma Miamin jälkeen maailman Art Deco -pääkaupunki.
Pakko päättää tähän! Jouluksi ehkä Wellingtoniin, tapaninpäivänä juoksikisa Lower Huttissa.
Posted by keem at 22.12.2004 08:25
Comments
Jos poikkeatte Upper Huttissa niin moikatkaa mun vanhaa kirjeystävää osoitteessa 43 Burns Grove. Ei se tosin välttämättä muista koska kirjoitin sille viimeksi 14-vuotiaana ;)
Posted by: Boit at 27.12.04 10:26