« Lisää valokuvia | Main | Mikrofoni »
joulukuu 9, 2004
Hazor saapuu Uuteen-Seelantiin
Tajusin hiljattain, että Uusi-Seelantihan on siinä mielessä oikein mukava maa matkustella, että täällä meikäläistäkin luullaan vähän väliä paikalliseksi. Yhtenäkin päivänä ihan peräjälkeen ensin kysyttiin tietä johonkin ties-minne-paikkaan ja pyydettiin ohjeita parkkimittarien käyttöön. Harmi vaan, enpä pystynyt auttamaan pulassaolleita.
Aucklandin keskustan liikennevaloissa on muuten hämmästyttävän yksinkertainen, mutta toimiva innovaatio: vihreän vaihtuessa jalankulkijoille vaihtuu samalla kaikille autoille punainen valo. Niinpä jalankulkijat voivat kävellä paitsi kadun yli, myös sen poikki ylittäen kerralla kahdet valot. Tuommoista tarvittaisiin Tampereellakin esim. Hämeenkadulla rautatieaseman risteyksessä.
Paikallisiin kummajaisiin kuuluvat myös BYO-ravintolat, mikä suomeksi tarkoittaa OPM — omat pullot mukaan. Mukanaan voi siis tuoda oman viinipullon, jotta ei tarvitse ravintolan kalliista listasta viinejä valita. Näyttää olevan melkoisen suosittua tehdä näin.
Keskiviikkoiltapäivänä sain seuraa kun Hazor saapui mestoille ja asettui Aloe Tree -hostelliin asumaan. Liekö sattumaa vai mitä, mutta meikäläisen rahan kulutus on tämän jälkeen selkeästi vähentynyt! Näköjään tulee kahdestaan tarkemmin mietittyä mihin sitä ropojaan tuhlaa. Hämmästyttävää kyllä Hazor jaksoi heti ensi töikseen raahautua useita tunteja mukanani keskustan retkeilyliikkeitä kiertelemässä. Elämäntapavaeltaja näyttikin olevan aivan haltioissaan paikallisesta tarjonnasta ja hintatasosta! Albert Parkissa käytiin valtavia puitakin halailemassa.
Reissussa aina (ainakin mulla) hukkuu ja hajoaa kaikenlaista roipetta. Tämän matkan ensimmäiseen miinus-sarakkeeseen voidaan lisätä mikrofoni, jonka otin mukaan jotta Hazor voisi tehdä äänipäiväkirjaa minidisc-soittimensa avulla. Niinpä vaan sitten juuri toissapäivänä onnistuin mokoman pikku vekottimen kadottamaan, taisipa pudota puiston penkille siellä istuskellessani ja haaveillessani. No uusiahan aina saa.
Tänään aloitettiin päivä vauhdikkaasti ja lenkkeiltiin reilu tunti ympäri Aucklandia. 15 asteen lämpötilassa ja vihreässä ympäristössä on kyllä oikein mukava juoksennella, tänään vaan ensimmäistä kertaa paistoi aurinko sen verran että pääsi poskipäät vähän punottamaan. Ihme kyllä olen pärjännyt tähän asti ilman ongelmia ihan kokonaan aurinkovoidetta käyttämättä. Tänään sitten näin sääennusteen, jossa luvataan suurinta mahdollista ultraviolettisäteilymäärää...joten eiköhän ole parasta alkaa kiltisti vaan käyttää sitä voidetta ihan varmuuden vuoksi kelillä kuin kelillä.
Aloimme valmistella huomenna alkavaa pyöräretkeä tekemällä ostoksia ainoasta isommasta ruokakaupasta mitä on tullut vastaan. Missä lie kaupungin laitamilla ovat supermarketit kun ei ole yhtäkään näkynyt. Mutta sitä hauskempi oli shoppailla Asian Food Shopissa, jossa oli yhtä ja toista enemmän tai vähemmän tunnistettavaa materiaalia eri puolilta Aasiaa. Päädyimme ostamaan muutaman pussin nuudelisoppaa sekä joitain hyvin hämärän näköisiä kuivattuja vihanneksia. Nähtäväksi jää miten pitkälle niillä jaksaa pyöräillä. :)
Asiointi pyörävuokraamossa tuotti sellaisen positiivisen yllätyksen, että siellähän oli tarjolla myös tandem-pyöriä. No mehän kokeilunhaluisina tietysti otettiin sellainen viikoksi alle! Kyllä nyt kelpaa lähteä Northlandia kiertämään. Mulla ei tandem-kokemusta vielä ole, mutta Hazor on onneksi joskus yhden retken sellaisella tehnyt, joten eiköhän siitä hauskaa tule. Jos ylämäet onkin vähän raskaampia, niin alas tullaan sitten sitäkin kovempaa. Harmi kyllä takana istuvalla ei näyttänyt olevan jarruja ollenkaan, joten lienee parasta että meikäläinen istuu ainakin alamäkien aikana edessä. :)
Artikulaatiossani on selkeästi jotain vikaa, kun saan toistuvasti ihan eri materiaalia mitä tilaan. Päivällä pyysin kahvilassa short blackin — suomeksi espresso — ja sain long blackin — suomeksi iso kuppi mustaa kuraa. Ja äsken kun olisin halunnut maistaa tofu burgeria, niin tulikin fuel burger. Kas kun ei tofuel. No eipä se mitään, burgeria en jaksanut syödä kuitenkaan kun mässytimme valtavan kasan ranskalaisia kumaroita. Kumara on joku paikallinen perunan kaltainen kasvi, mutta makeampi kuin peruna ja ainakin tuollaiset friteeratut kumarat ovat oikein maukkaita. Herää vain kysymys, että mahtaisikohan kumara menestyä Suomen olosuhteissa? Voisi tosin kuvitella, että joku olisi jo koittanut. Kumaranviljelijälle kyllä varmasti olisi kysyntää! Tiedä sitten kuuluuko kumara niiden artikkelien listalle, mitä ei saa viedä tästä maasta pois.
Hazorin mukanaan tuoma jakorasia ei ihan sopinut sähköpistokemuuntimeeni. Onneksi neuvokas maisteri tajusi, että puukolla jakorasiastakin saa nz-yhteensopivan ja niinpä voimme latailla nyt peräti kolmea laitetta yhtä aikaa. Kyllä nyt kelpaa todellakin lähteä Northlandiin pyöräilemään sekä kauri-puita ja muita ihmeitä katselemaan! Siellä vierähtäneekin melkein viikko, voipi olla että joutuu ihan nettipimentoon siksi ajaksi. Ensi viikon torstaina palaamme Aucklandiin sopiviksi silloin, kun Lepenkin pitäisi tänne lentämän.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Päätän raporttini Aucklandista tähän.
Posted by keem at 09.12.2004 10:10
Comments
Hei yks juttu jäi epäselväksi... Kun Aucklandin jalankulkijat on ylittäneet risteyksen kaksine valoineen, syttyykö sen jälkeen kaikille autoilijoille yhtaikaa vihreä jotta hekin voivat ylittää risteyksen helposti mihin suuntaan haluavat? Enpä haluaisi olla autolla liikkeellä silloin kun tuota testataan Tampereella.
Posted by: Boit at 09.12.04 12:08
Jos Tampereella kysyttäisiin ohjeita parkkimittarin käytössä niin osaisitko neuvoa :)
Posted by: Boit at 09.12.04 12:10
Vanha pyöräilijä täällä kaipailee yksityiskohtaisempaa speksiä vuokraamastanne tandemista. Laittakaa joku kuva siitä edes niin pääsen ihmettelemään.
# mab
Posted by: Mab at 09.12.04 14:39